Ystäviä kyläilemässä

Aino ja Saana, ystäväni Lapista, saapuivat meille reilu viikko sitten viettämään pidennettyä viikonloppua Dublinissa. Heidän astuessa ovesta sisään totesimme kaikki, että ihan kuin viime kerta olisi ollut aivan äsken. Niin nopeasti aika menee ja jutut jatkuvat siitä mihin ne on viimeksi jääneet. Mukava oli saada heidät taas meille muutamaksi päiväksi kylään.

Viikonlopun ohjelmaa ei tapamme mukaan oltu suunniteltu juurikaan etukäteen, vaan ajatuksena oli viettää aikaa yhdessä ja höpötellä sydämen kyllyydestä, sillä edellisestä tapaamisesta oli jo vierähtänyt puolisen vuotta aikaa. 

Lauantaina päivällä hoivasimme Neelaa kotona, joka taas oli joutunut inhottavan pöpön kouriin. Päätimme lopulta käydä näyttämässä neitiä lääkärin vastaanotolla, jossa neidin kunto koheni aivan silmissä. Niin ne lääkärit parantaa näköjään. Onneksi tällä kertaa tämä meni näin ja saimme lähteä takaisin kotiin. Illalla Aimé jäi neidin kanssa kotiin kun me tytön kävimme istuskelemassa lähipubissa ja parantamassa maailmaa. Sunnuntaina lähdimme vähän pyörähtämään ostarilla, josta teimme vain ja ainoastaan tarpeellisia löytöjä, totta kai.

Maanantaina tytöt lähtivät seikkailulle Dublinin keskustaan talonväen lähtiessä töihin ja päiväkotiin. Iltapäivällä sitten tavattiin päiväkodin edustalla ja kävelimme yhtä matkaa meille kotiin. 

Aika meni taas ihan super nopeasti, eikä tiedä taas milloin näemme seuraavan kerran. Onneksi yhteyttä pidetään yllä viestein ja kuvin, ja näkeminen on sellaista laatuaikaa, jota kaikki arvostavat yhtä paljon, silloin kun siihen on mahdollisuus. Tervetuloa taas uudelleen ihanat! <3