Ystäviä kylässä

Eräät perhetuttumme kerran ihmettelivät ääneen sitä, miksi kyläilijöitä kutsutaan vieraiksi. Eihän ne ole millään tavalla vieraita ihmisiä, jos ne kerraan tulevat meidän kotiin. Tuli vaan nyt mieleen, mutta mennäänpäs asiaan.

Ystäväni Rovaniemeltä viettivät meillä viikonlopun tuossa viikko sitten. Toivat mukanaan lemppari herkkujani, kuten fazerin sinistä, geishaa ja pätkiksiä. Ruisleipää ja kauraleipääkin sain pitkästä aikaa mutustaa sen ainaisen täysjyväpaahtiksen tilalla. Tyttöjen toiveesta en ollut suunnitellut sen suurempia ohjelmanumeroita. Otettiin aika rennosti, tai niin rennosti kun lapsiperheen arjessa nyt voi ottaa. 

Kävimme kävelyllä, ruokakaupassa, leivoimme kakkua. Tytöt pääsivät myös kannustamaan Neelaa muskariin. Sunnuntaina kävimme ihan vain keskenään ostarilla muutamassa kaupassa, kun Aimé vietti laatuaikaa neidin kanssa. 

Oli ihana kun sai viettää monta vuorokautta huippujen tyyppien kanssa ja höpötellä ihan kasvotusten kuulumisia ja muistella menneitä. Suu vaahdossa selostimme Aimén kanssa meidän ruokafilosofiasta ja nyt viikon aikana olen saanut tytöiltä merkkejä siitä, että tahaton käännytys on saattanut tuottaa tulosta 😀 Sori tytöt!

On maailman rennointa, kun vierailijat sulautuvat meidän elämään, eikä tarvitse ottaa sen suurempia paineita viihdyttämisestä. Neelakin sai leikkiä ”tätien” kanssa sydämensä kyllyydestä ja olikin pieniä tylsistymisen merkkejä havaittavissa heidän lähdettyään. Oli taas tyydyttävä pyykkileikkeihin äidin kanssa. 

Viikonloppu sujahti ohi hurjan nopeasti, onneksi seuraava tapaaminen siintää jo lähitulevaisuudessa <3