Missä meni vikaan?

Johonkin on pakko purkaa ajatuksia ja pahaa oloa. Olen niin viallinen ja rikkinäinen, ettei näitä asioita vaan kehtaa kertoa edes parhaalle sydänystävälle tai ystäville. Jotain toki kyllä, mutta ei kaikkea.

Olen lapsesta asti ollut minä itse, minä itse osaan, selviydyn, hoidan ongelmani, vähän muidenkin ongelmia. Tukenut muita. Olen ollu aina se, joka ajattelee asiat järjellä, ei niinkään tunteella. Realisti. Asiat järjestyy ku ne järjestetään ja hoidetaan.

Mutta kuitenkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana mun käsitys parisuhteesta on saanut uudenlaiset mittasuhteet. Kaikessa muussa niin itsevarma, oman itsensä tunteva nainen on joutunut nöyrtymään tietyissä asioissa ja vihdoin viimeisen parin vuoden sisällä olen sen tajunnut, oppinut, että mieheni on itsekäs sika, narsisti paska, joka on vuosia ja vuosia pikkuhiljaa tehnyt minusta jotain mitä en ole, enkä halua olla. Meillä on 20 vuoden avioliiton ajalta takana kolme asumuseroa, jotka ovat päättyneet kaikki siihen, että minä haluan takaisin kotiin. Nyt vasta ymmärrän, että syy on manipuloiva narsistimieheni… Tosin.. Saman kahden vuoden aikana olen myös ajatellut muuttaa elämäni suunnan… Jos en pääse paskasta eroon.. On ainoa tapa oppia elämään sen kanssa ja siitä huolimatta. Rakentaa oma elämä tämän olemassa olevan elämän sisällä.

Tiedän… Se on väärin.
Pitäis ottaa ero, lähteä, jättää kaikki ja tapella. Mutta mulla ei vaan voimat riitä, mä en pysty, kun tää paska vetää mut aina takasin.. Mä olen päätynyt erilaiseen järjestelyyn. Otan ilon irti elämästä silti.. Olen nainen, haluan olla haluttava nainen. Ja joku mua haluaa, vaikka se ei ole mun oma mies! Hukutan arjen murheet siihen, että jollekkin olen jotain.. Ja arjen keskellä on jotain jota ikävöin, haluan ja kaipaan. Se on kiellettyä, se on jännittävää, se on vaarallista mutta se on mun pelastus tähän paskaa ja ahdistukseen. Se pitää mut elossa!!!

-Jossu