Imetys

Puhuttaisiinko hetki imetyksestä? Minkälaisia ajatuksia se sinussa herättää?

Itselläni on nyt 1v 3kk poika, joka edelleen käy kerran päivässä rinnalla ja tarkoituksena on lopettaa imetys lähiaikoina. Ollaan pikkuhiljaa saatu vähennettyä imetyskertoja yhteen ja tärkeimpään, aamuimetykseen. Seuraava askel on lopettaa sekin, mikä hirvittää sekä äitiä että luultavasti myös pikkumurua, kun hoksaa, ettei enää ”tittiä” saa. ♡

Odotusaikana suhtautuminen imetykseen oli aika neutraali, mutta ajattelin lopettavani sen viimeistään 9kk iässä. Tai tarkemmin ajattelin kokeilla imetystä, mutta mietin myös korvikkeen olevan ihan hyvä vaihtoehto, jos imetys ei jostain syystä suju.

Pojan synnyttyä maito nousi vasta viidentenä päivänä synnytyksestä ja pojan paino putosi yli 10%. Hän sai luovutettua äidinmaitoa sairaalassa, kunnes päästiin kotiin pojan ollessa 4 päivää vanha. Kotona annettiin lisämaitoina korviketta parina kolmena päivää, kunnes maito oli noussut riittävästi ja pojan paino rupesi nousemaan.

Imetys sattui ja itkua pidätellen ajattelin imettäväni edes ekan kuukauden. Mietin, että jos sen jälkeen ei helpota, niin lopetan koko imetyksen. No kuukausi meni ja mietin lopettavani kiinteiden aloittamisen aikoihin. Oli sammasta, matalat rinnanpäät, vaikeuksia imuotteessa, rintatulehduksia, suihkutissit ja vaikka mitä. Mutta niin vaan koitti aika, että imetys alkoi sujumaan ilman kipuja ja aloin jopa pitämään imetyshetkistä pientä rakasta ihastellen.

Siinä 8kk jälkeen jäi yöimetykset ja nyt 1 vuoden täyttämisen jälkeen alettu pudottamaan päivän imetyskertoja pois. Tällä hetkellä enää 1 imetys päivässä ja aika kivuttomasti on päästy tähän. Tämä on vain itselle haikeaa aikaa, koska missään muussa hetkessä poika ei ole niin siinä lähellä kuin imettäessä. Mitään muuta maailmassa ei voi verrata siihen kuin oma pieni luottavaisena rinnalla.

Ei sitä osannut missään vaiheessa ajatella kuinka iso merkitys imetyksellä on itselleni, sekä rinnoilla pienelle on ja se miten hyvin ne on palvelleet pienen tarpeita. Olen kiitollinen siitä, että olen onnistunut näin pitkään imettämään pientä ja miten hyvin kaikki alun vaikeuksien jälkeen sujui. Maito on riittänyt hyvin ja poika kasvoi omalla maidolla tosi hyvin. Nyt kaipaa kuitenkin jo omaa tilaa sen suhteen ja vapautta elää ilman imestyksiä. Jospa joskus tulee vielä toinen pieni imetettävä. ♡

Kommentit (2)
  1. Mä ajattelin kyllä ekaa odottaessani että haluan imettää jos se vaan onnistuu, mutta ei sitä osannut kuvitellakaan miten henkisesti tärkeää rintaruokinta mulle tulisi olemaan. Esikoinen vierottautui rinnasta 1,5-vuotiaana ja olihan se haikeaa, vaikka seuraava ruokittava olikin jo pitkällä tuloillaan. Kuopus on nyt 1 v 2 kk eikä mulla ole kiirettä lopettaa, tosin yöimetyksestä luopuminen ei haittaisi jos vaan jaksaisi pitää unikoulua, nyt ei jaksa. Tällä kertaa imetyksen päättyminen on mun osalta lopullista, joten varmasti tulee olemaan vielä paljon haikeampaa.

    Ihanaa että olette alun haasteista huolimatta saaneet noin hienon imetystaipaleen!

    1. Hei kiitos ihanasta kommentista 🙂 ja samaa olen miettinyt, vaikka tekstistä jäi ehkä puuttumaan se tunne, että imetys on ollut yllättävän iso juttu itselle äitinä ♡ ihan mieletön juttu ja jotenkin niin ainutlaatuista aikaa tämä ollut. ♡ Siinä vaiheessa, kun se loppuu ihan kokonaan, niin uskon, että on haikeaa. ♡ Nauti nyt näistä imetyshetkistä vielä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *