Terveiset Tallinnasta! Olen jo kotiutunut Tallinnasta, mutta kirjoittelin reissussa ja julkaisen mietteitäni nyt jälkijunassa. ”Olen täällä Finestin yksityissairaalassa ja odotan nälkäisenä leikkausvuoroani. Ajattelin aikani kuluksi kirjoittaa päivän tähänastiset tapahtumat. Aikaisin aamulla neljän tunnin unien jälkeen herätyskello soi ja ystäväni tulikin melkein heti aamutoimieni jälkeen hakemaan minua. Yleensä lähden viime tingassa, mutta nyt halusin lähteä ajoissa ja stressittömästi, ettei verenpaineeni nousisi. Applikaatiosta katsoin varausnumeroni ja sanoin sen lippuluukulla ja sitten sain liput. Laivassa tuoksui kahvi ja ruoka ja vitsi mikä nälkä mulle tuli, kun oli kielletty juomasta ja syömättä ennen leikkausta. Kävin tax freessa ostamassa namuja lapsilleni, sillä arvelin, etten ehkä olisi ostelukunnossa paluumatkalla. Loppujen lopuksi laivamatka (2 tuntia) meni yllättävän nopeasti ystävän kanssa rupatellessa. Olin pelännyt merenkäyntiä, mutta laiva oli iso eikä keinunut lainkaan. Kun pääsin laivasta ulos niin kävelimme todella pitkän matkan putkessa ennen pääsyä terminaaliin. Heti, kun terminaalin portit avautuivat niin näin ystävällisennäköisen naisen, jolla oli kyltti missä luki minun nimeni ja pari muuta nimeä. Kun kaksi muuta naista olivat tulleet miehineen niin lähdimme kävelemään autonkuljettaja naisen perässä parkkipaikalle. Nyt, kun huomasin, että muilla oli saattajat niin alkoi vähän epäilyttämään, että miten pärjään yksikseni. Sovin ystäväni kanssa aiemmin, että hän tulee myöhemmin sairaalaan tervehtimään minua, kun olen ilmoittanut itsestäni, mutta hän siis yöpyy hotellissa. Oli kyllä kiva nähdä, että meitä oli useampi menossa leikkaukseen samana päivänä. Sairaala näyttää ihan yhtä hienolta kuin kuvissa. Olin ajatellut, että niin ei ehkä olisi sillä kaverini ovat kertoneet kokemuksiaan joistain muista klinikoista, joissa mainoskuvat ovat olleet photoshoppia ja paikan päällä on ollut vaatimattomammat olot. Niin ei kuitenkaan ole onneksi täällä. Vastaanotossa minulta kysyttiin passia ja henkilötietojen täyttämisen jälkeen pääsin huoneeseeni. Täällä on televisio, wi-fi yhteys, jääkaapissa on vettä ja minulla on oma hieno kylppäri. Testasin jo, että yletyn sängystä hälytyskelloon. Pöydällä näkyy sairaalan aikataulu niin pysyn vähän kartalla mitä tapahtuu tänään ja huomenna. Hoitaja otti täyttämäni anestesiakaavakkeen ja mittasi huoneessani verenpaineen sekä otti verikokeen. Sitten menin toisen hoitajan saattamana Mammografia osastolle, jossa tutkittiin rinnat ultraäänellä. Samalla reissulla bongasin apteekin ja kahvilan. Nälkä sen kuin kasvoi! Olen tottunut syömään 3 tunnin välein niin tämä paasto tuntuu pahalta. Tullessani tutkimuksista vaihdoin sairaalavaatteisiin. Sitten plastiikkakirurgi Jyri Kullamaa tuli huoneeseeni. Hän mittasi rintani ja piirsi niihin jotain viivoja ja kirjoitti rintakehääni tussilla 360. 360 on siis se implanttikoko jota oli jo sairaanhoitaja Emmi Ojalan konsultaatiossa suunniteltu. Jyri Kullamaa puhui melko vähän, sanoi vain lyhyesti että laittaa pyöreän implantin lihaskalvon alle ja joudun odottamaan noin tunnin omaa vuoroani. En itsekään keksinyt mitään kysyttävää ja tuli muutenkin sellainen rauhallinen olo heti, kun Kullamaa tuli huoneeseen, että nyt mä oon hyvissä käsissä ja tämä mies kyllä tietää mitä tekee. Hoitaja kysyi kirurgin tapaamisen jälkeen, että haluanko rauhoittavaa, mutta kieltäydyin. Nyt alkaa kaduttamaan. Toisaalta se tunti on kohta kulunut niin ehkä pääsen kohta leikkauspöydälle.”

Latasin eilen puhelimeeni Plastikakirurgia Finest sovelluksen ja sitä kautta sain näkyviin kaikki tiedot aikataulusta, sopparit, laskun, tarkat ohjeet ja suunnitelmat itselleni. Aika kätevää 🙂 Tykkään kun asiat on tehty nopeaksi ja helposti. Nyt odotan, että sinne ilmestyy varausnumero laivamatkustusta varten. Soitin jo yhteyshenkilölleni Emmille ja kysyin siitä ja Emmi rauhoitteli, että se tulee näkyviin pian sen jälkeen, kun olen maksanut laskun.

Hyvästä tavoitettavuudesta annan myös Finestille plussaa. Tosi kiva kun vastaukset saa nopeasti ja muutenkin palvelu on aina iloista ja ystävällistä. Itsekin asiakaspalvelu työssä olevana osaan arvostaa hyvää asiakaspalvelua.

Nuorempi tyttäreni halusi, että otan mukaan hänen Sulo pupunsa, jotta pärjään ilman häntä. Kuvassa Sulo pupu. Ensi viikolla se siis vihdoin tapahtuu! Mun leikkaus 🙂