Ei niin hyviä, muttei huonojakaan uutisia ultrasta

Eilen käytiin sitten siinä kontrolliultrassa Naistenklinikan sikiöntutkimusyksikössä. Pojun keuhkovaltimo oli edelleen kapeampi kuin aortta, mikä tietysti aiheuttaa sen, että meikäläistä jo huolettaa jonkin verran. Lääkärisetä oli kuitenkin hyvin luottavainen ja totesi, että koska sydämen kammiot on symmetriset ja veri virtaa hyvin joka suuntaan, ei hätää pitäisi olla. Silti haluavat VIELÄ kontrolloida ainakin kerran loppuraskaudessa, että miten kammiot ja suonet kehittyvät. Uusi käynti Naikkarille siis edessä tasan kuuden viikon päästä. 

Yritin kovasti kysellä, että entä jos keuhkovaltimo ja kammiot ei kehitykään loppuraskautta kohden niinkuin pitää, että mitäs sitten, leikkausko vaiko häh. Lääkäri vain totesi että eipäs nyt mennä niin pitkälle.

*Syvä huokaus*

Pojusta oli tullut myös jo melkoisen ”iso”, kokonaispaino 720g. Lääkärin mielestä se ei kuitenkaan tässä vaiheessa johdu sokereista tai diabeteksesta, vaan vauva nyt vaan kasvaa vähän siellä korkealla käyrällä. Siskonikin lohdutteli että poikavauvat vaan kasvaa tässä kohtaa nopeammin. Mutta mene ja tiedä.

Illalla yritin pitää Pojulle pientä puhuttelua, että sen painon kasvattamisen sijaan kasvattelisi sitä keuhkovaltimoa niinkuin pitääkin. En tiedä kuunteliko tuo yhtään äidin neuvoja, vilkkaasti kyllä jaksoi koko eilisen potkia ja möngertää.

Olen muuten huomannut, että ainakin meidän Poju on aina ultrauspäivinä aktiivisempi kuin normaalisti. Kyllähän tuo on aina melko vilkas, mutta ultrapäivät ovat extravilkkaita masussa. En tiedä sitten pelottaako pojua ultrauslaitteen painelu sen verran vai häiriintyykö siitä muuten vaan niin, ettei pysty rauhoittumaan samalla tavalla kuin normaalisti.

Vähän kyllä pelottaa nyt tuleva; entä jos keuhkovaltimo jää ahtaaksi? Ja entä jos Poju jatkaa kasvuaan tuolla vauhdilla, joudunko synnyttämään jonkun ennätyssuuren lapsen? Voi apua. Olisipa mulla vaan sellainen helppo ja leppoisa ”normiraskaus”. Vaan ei, mutta onhan tämäkin kokemuksena hyvin opettavainen ja ihana raskaus, vaikka onkin huolta ehkä tavallista enemmän. Ei ainakaan jännitystä puutu elämästä!