Ne oli ihanat häät, meidän häät. Kukaan ei kuollut tylsyyteen tai ruokamyrkytykseen. Puku oli monien korjauksien jälkeen sopiva, kuvaaja, joka kuvasi hääpotretit kirkon järvenrantamaisemissa ja vihkimisen oli aivan mahtava, minä pääsin peloistani huolimatta hevoskärryjen kyytiin ja sieltä pois. Häävalssikin sujui vaikka edellispäivän kuivaharjoittelusta ei tullut yhtään mitään. 

Voisi sanoa, että päivä oli täydellinen, vaan eipä tuo ollutkaan… 

Jo etukäteen yksi kaasoistani (joita oli kolme), nimetään hänet vaikka kaaso x:ksi, ilmoitti minulle, että hänellä tulee varmasti olemaan migreeni lauantaina, kun hän joutuu heräämään niin aikaisin. Yritin ystävällisesti vihjailla, että jos hän menisi muutamana iltana aiemmin nukkumaan kuin normaalisti (hänen normaali nukkumaanmenoaika on 01.00-03.00) niin herääminen lauantainakin olisi helpompaa. Hänelle ei siis ollut mikään viimehetken yllätys että tarvitsen kaasot luonani jo aamupäivästä, jolloin  kampaaja saapui meitä laittamaan hääkuntoon.  Ja huom! kampaaja oli kaasoille täysin ilmainen.Tästä olin kaikkia kaasoja informoinut jo hyvissä ajoin (lue monta viikkoa ennen häitä).

Hääpäiväksi kahdelle kaasoista tarjoutui ilmainen kyyti kotikaupungistaan meidän luokse monen kommervenkin jälkeen, toinen näistä kaasoista oli tämä kyseessä oleva kaaso x. No lauantai aamuna sain viestiä Whatsappiin kaaso x:ltä:

”Tuntuu, että olis menkat alkamassa. Mitenhän pidän mekkoa, jos menkat päättää alkaa!? Otin mukaan mustat housut, valkoisen topin ja mustan boleron. Jos et pahastu housuista ja topista. Siis on mulla mekkokin mukana. Ja kiva migreeni päällä. Jos nää (menkat) päättää alkaa tänään, ni sit mun on lähdettävä pian kirkon jälkeen, sit on vaan pakko päästä lepäämään, kuten tiedätkin että niiden aikana mulla on puolikuollut olo.”

Lisäksi matkanvarrelta sain muitakin viestejä, kuinka hänen on pakko torkkua autossa, kun väsyttää niin kamalasti jne jne. Nielin jo tässä vaiheessa kiukkuani, sillä tiesin, että jos päästän sen valloilleen on omalta osaltani päivä täysin pilalla. No kun kaasot ja kampaaja saapuivat ajattelin että kyllä tämä tästä.

Kunnes kävi ilmi, että kampaaja laittaa ensin minut ja yhden kaasoistani, kaaso y:n, valmiiksi ja kolmannelle kaasoista, kaaso z:n päähän rullat ennenkuin laittaa ollenkaan kaaso x:n hiuksia. Tästähän kaaso x sai hyvän syyn alkaa pohtimaan, kuinka hänhän olisi aivan hyvin voinut tulla vasta puolen päivän jälkeen, että turhaanhan täällä on näin aikaisin jne. Kampaaja, joka oli meille kaikille melko tuntematon ihminen, tähän totesi että mikäs sulla täällä on ollessa. Itse tässä kohtaa laskin kymmeneen. Kaaso x vastasi napakasti, että olisi auttanut hänen väsymykseen ja migreeniin jos olisi saanut nukkua pidempään.

Lisäksi kaaso x halusi koko aamupäivän tehdä kaikille selväksi että hänellä on migreeni ja draamaqueenin lailla loikoili sohvalla ja korosti vielä kuinka hänen täytyy torkkua kun on niin väsynyt ja migreeniäkin on.

Vihdoin kun kampaaja aloitti kaaso x:n hiusten laiton, alkoi kaaso x heti valittaa että kampaaja käyttää liikaa hiuslakkaa ja pinnejäkin tosi paljon. Onneksi tässä vaiheessa pääsin  lähtemään kaaso y apunani kuvauksiin ennen vihkimistä.

Kirkolla ja juhlapaikalla aina, kun näin kaaso x:n, oli hän kuin sitruunan syönyt tai vaihtoehtoisesti tylsistyneen/poissaolevan näköinen. Hänestä huokui tunne ettei häntä olisi voinut vähempää kiinnostaa olla häissä. Juhlapaikan pihalla kaasoista ottamissani kuvissa näkyy kyllä erinomaisesti se, ettei kaaso x ollut lainkaan iloinen saati mukana juhlassa, nimittäin joka ikisessä kuvassa hän joko katselee muualle poissaolevan näköisenä tai sitten hän mutristelee naamaansa happaman näköisenä. Yhdessäkään  kuvassa hänellä ei ole edes tekohymyn poikasta.

Muut kaasot valittelivat häiden jälkeen kaaso x:n näpytelleen vain puhelintaan jatkuvasti. Kampaaja (joka on äitini luottokampaaja) oli äidilleni ihmetellyt miksi olen noin töykeän ihmisen ottanut kaasokseni. Myös vanhempani ihmettelivät kaaso x:n käytöstä, sillä heillekin hän oli valitellut väsymystään ja migreeniä.

Jo kauan ennen häitä kaaso x teki selväksi että hänestä avioliitto on aivan turha ja naimisiin meno tyhmää. Tuolloin hänellä oli toki älliä sen verran että totesi sen olevan jokaisen oma asia ja väitti ainakin kunnioittavansa niitä joille avioliitto on iso juttu (esim. minua).  Lisäksi hän aiheutti paljon närää polttareita ennen muiden kaasojen joukossa ja polttareissakin hän valitti väsymystä ja nuokkui ravintolassa sillä välin kun me muut pidettiin hauskaa.

Nyt häistä on kulunut yli viikon verran, enkä ole edelleenkään saanut kissaa nostettua pöydälle kaaso x:n kanssa. Itsellä on sellainen tunne etten tiedä haluanko olla hänen kanssaan kovin tiiviisti ainakaan enää tekemisissä. Koin hänen käytöksensä todella loukkaavana. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että ystävälle tärkeät päivät ovat niitä päiviä jolloin ei valiteta vaikka olisi pää kainalossa, vaan silloin esitetään iloista jos aitoon iloon ei kyetä. Valitukset voi valittaa sitten toisille ihmisille ja ystäville, jotka eivät kyseisen ystävän tärkeään päivään osallistu. 

Joku päivä otan asian puheeksi kaaso x:n kanssa, sillä asia on jäänyt vaivaamaan minua. Tällä hetkellä pyrin lähinnä välttelemään häntä, enkä ole juuri viesteihinsäkään vastaillut.

Kaikesta tästä ystävyysdraamasta huolimatta hääpäivä oli elämäni onnellisin päivä (tähän asti ainakin).