Haave uudesta kodista

Asumme tällä hetkellä pienessä miehen omistamassa kaksiossa. Älkää kysykö montako neliötä asunnossamme on, jotakin 60+, mutten tarkkaa numeroa tiedä. Sen tiedän, että jo näin kaksistaan asunto tuntuu välillä tuskastuttavan pieneltä.

Olohuone on meillä ehkä se isoin ongelmakohta. Mies on saanut aikanaan vanhemmiltaan sohvat, jotka ovat sellaista kokoa, että olohuoneen pitäisi olla teollisuushallin kokoinen, jotta sohvat olisivat sinne sopivat (pieni liioittelu sallittakoon). Olohuoneessa ei siis käytännössä ole tilaa millekään muulle kuin sohville ja pöytänä toimivalle ”arkulle”. Ei siinä mitään,  mutta kun tämä vauveli tulee meidän elämään, on tilaa ihan liian vähän. Nyt jo ahdistaa ajatella pienessä asunnossa pyörimistä vauvan kanssa äippälomalla.

Tottakai sopu tilaa antaa, mutta kyllä sitä toivoisi että olisi tilaa mm. ostamalleni vauvanhoitopöydälle/piirongille, jonka laatikoihin olin suunnitellut laittavani vauvan vaatteet. Tällä hetkellä hoitopöytä kuitenkin pölyttyy varastossa, eikä näköpiirissä ole, että sen voisi sisälle kantaa, sillä tilaa sille ei ole yhtään missään. Olisi myös kiva, että vauvan kasvaessa ja opetellessa uusia taitoja, olisi hänellä tilaa siihen konttaamiseen, kävelyn harjoittelemiseen jne.

Vaunujenkin suhteen täytyy miettiä todella tarkkaan millaiset ostetaan, sillä tilaa niiden säilytykseenkään ei ole.

Tuskastuin sitten tähän ja ehdotin miehelle, että heitettäisiin yli-isot sohvat menemään ja hommattaisiin joku pieni sievä sohva, jotta olohuoneeseen vapautuisi tilaa sekä hoitopöydälle että vaunuille. No mies tähän tokaisi, että katsotaan häiden jälkeen isompaa kämppää. Ihanaa, ehdin jo innostua, kunnes tajusin, että minun on mahdottomuus saada tämän hetkisessä rahatilanteessani (joka on täysin omaa syytäni) lainaa pankista. Tämä tarkoittaa siis sitä, että miehen pitäisi saada edellistä lainaansa vähintään noin 100 000€ isompi laina… Taitaa se isompi oma koti jäädä haaveeksi. Varsinkin kun mies ei halua miettiä muuta kuin omakotitaloja, sillä tämän hetkisessä taloyhtiössä hän on kyllästynyt siihen, että pitää kaikkeen pyytää taloyhtiön lupa. 

Olisihan se ihanaa istua omalla pihalla ja vaikka lukea lehtiä. Ehkä vielä joskus..

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys

Vähiin käy

Aamulla oli taas töissä sellainen tilanne, että teki mieli heittää hanskat tiskiin just siitä paikasta. Maltoin kuitenkin mieleni ja laskin kymmeneen, kuten aina kun näitä tilanteita tulee vastaan. Laskinpa siinä sitten omaksi motivaatiokseni työpäiviä ja tulin siihen tulokseen, että työaamuja on jäljellä enää 23! Ja nekin aamut hyvin hajautettuna, kun olen lomankin jaksottanut eri jaksoihin. JES!

En tiedä tuleeko muille loppuraskaudessa tällaista motivaation puutetta töissä, mutta itselläni olen sen kyllä huomannut. Työ, josta pääosin pidän, maistuu puulta. Mitä pienimmätkin asiat ärsyttävät siihen pisteeseen asti, että sitä vain toivoisi äitiysloman jo alkavan. Tuntuu jotenkin kituviikoilta nämä työviikot eikä oloa taida yhtään helpottaa se, että häästressi alkaa puskea päälle. 

No voin nyt lohduttautua, ettei enää ole oikeastaan kuukauttakaan äitiyslomaan, sillä työn puolesta on enää 23 herätystä ennen sitä!

Työ ja raha Raskaus ja synnytys Työ