Voihan häät!

Viikonloppuna suunnistettiin miehen kanssa vanhempieni luo, sillä halusin vielä varmistaa että mahtuuko jo hankittu hääpuku päälle vielä. No mahtuihan se, mutta… Jo ensi sovituksessa hullulta näyttänyt yläosa, jonka ajattelin mahan kasvaessa paranevan, näytti edelleen yhtä hullulta. Eli hääpuku menee vaihtoon. 

Hirveän ahdistuksen ja hikipäässä etsimisen jälkeen löysin netistä toivottavasti sopivan hääpuvun, jonka tilasin sitten samantien mittatilauksena. Toimituksen pitäisi kestää maksimissaan 14 arkipäivää. Nyt on vaan pidettävä kaikki sormet ja varpaat ristissä, että puku olisi sopiva ja sellainen, että mahtuu päälle vielä viiden viikon päästäkin.

Viime viikolla vedin taas litran herneitä nenääni, kun sain kuulla että minulta ei oltu kysytty bändin hommaamisesta mitään. Nimenomaan esitin muutama viikko takaperin varsin suoran toiveen/vaatimuksen, että sekä minulta että mieheltä pitää kysyä jos häihin ollaan jotain suunnittelemassa. Vaan ei mene perille! Miehen isä ja täti ovat pakkomielteisiä että bändi pitää olla vaikka sanoimme jo aiemmin, ettemme hommaa bändiä. Nyt he olivat sitten omin nokkineen menneet bändin hommaamaan ja kertoivat sitten jälkikäteen meille. Minähän vedin siitä suuria kierroksia, sillä koin että minun ylitseni on jälleen kävelty, eikä minun toivettani ole kuultu lainkaan, että myös minulta kysyttäisiin mielipidettä. 

Seuraava, josta vedin herneen nenääni oli miehen tädin vaatimus siitä, että kaukaiset sukulaiset, jotka häihin tulevat Australiasta, on istutettava lähisuvun pöytään. Mieleen on nyt pulpahtanut useamman kerran kysymys että kenen häitä tässä järjestetään; minun ja miehen vai miehen tädin? Eikä todella ole kaukana, että ääneen tuon kysymyksen esitän. Yksikin vaatimus tai ylläri ja helvetti on todennäköisesti irti. Kyllä sisäinen bridezillani alkaa herätä pikkuhiljaa todella mahtiinsa.

Jos jonkun neuvon voin muille antaa, se on se, että harkitkaa tarkkaa menettekö naimisiin raskaana ollessanne. Puvun hankinta, sukulaisten päähänpistojen kestäminen raskaushormoneissa ja kaikki muu stressi tuntuu tällä hetkellä todella rasittavalta. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Raskaus ja synnytys

Vaunu vinkkejä kaivataan

Esikoista kun odottaa, niin ei oikein tiedä millaiset vaunut olisi hyvät ja mitkä romppeet ylipäänsä tarpeellisia. Vaunuiksi haluaisin yhdistelmävaunut, joissa on kääntyvät etupyörät. Mitään muuta ei ole noihin etupyöriin perusteena, kuin se, että minusta ne kiinteäpyörälliset rattaat kuulostaa raskailta työnnellä, jos joka mutkassa pitää venkuloida että saa rattaat kääntymään. 

Tässä on taas sellainen asia, että miehen serkku on kaupitellut meille heidän, hmm n. 8-10 vuotta vanhoja vaunuja. Juu ne on ihan siistissä kunnossa, mutta se runko (metallikori kopan alla jne) yms. on jotenkin minun silmään jo ihan vanhanaikaisia. Lisäksi niissä vaunuissa ei ole kääntyviä etupyöriä. Tietenkin hyvä olisi säästää ja, jos ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi jotain saa, ottaa se vastaan onnesta kirkuen, mutta kun en halua niitä vaunuja. Tästä tulee varmasti miehen kanssa vääntöä, joten en tiedä millä ilveellä saan hänet käännettyä puolelleni. Mutta kyllähän sen teen vielä!

Vaunukauppaan olen jo pitkään halunnut mennä testailemaan erilaisia vaihtoehtoja, mutta en vieläkään ole saanut aikaiseksi. Lisäksi pitäisi mies saada mukaan, joten ennen testausreissua täytyy käännyttää mies pois niistä serkun vaunuista. 

Koska en ole päässyt vaunukauppaan vielä ja olen näissä asioissa ihan noviisi, niin ajattelin kääntyä kaikkien teidän kokeneempien puoleen… Mitä vaunuja hommattaessa on hyvä ottaa huomioon? Kannattaako ostaa ”halpis”vaunut, vai kannattaako satsata kalliisiin merkkivaunuihin?

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys