Raskaushormonit + häästressi = bridezilla?
Olen normaalisti hyvin säyseä ja kiltti ihminen. Paino sanalla normaalisti. Liikenteessä muutun kiroilevaksi ja huutavaksi hirmuksi, joka pui nyrkkiä ja näyttää keskisormea häpeilemättä niille, jotka ainakin omasta mielestäni töppäilevät liikenteessä aiheuttaen jopa vaaratilanteita. Nyt tämä liikenneraivopiirre on orastamassa myös hääraivon puolella. Välillä oikein hävettää. Enkä usko, että samoihin raivon sfääreihin pääsisin ilman raskaushormoneja, olen nimittäin normaalielämässä todellakin vässykkä, joka ei ärtymystään ääneen huutele, paitsi tietysti ihan lähimpien seurassa.
Nyt rakas tuleva aviomieheni keksi, että voisin perustaa Whatsappiin ryhmän häiden suunnittelua varten, jossa voisi kommunikoida kaikkien koristeluun ja suunnitteluun osallistuvien kanssa. Toteutin tämän idean ja se oli virhe. Nimittäin viesteissä ei ehkä välity kaikki tarpeellinen informaatio ja väärinkäsityksiltä ei voi välttyä. Tästä syystä ei myöskään vältytty morsiamen raivolta. Otinpa sitten pultit jo heti alkumetreillä, kun alkoi keskustelu vaikuttamaan siltä, että asioita hoidellaan minun selän takana minulta kysymättä.
Nyt olen yrittänyt olla suopeampi ja sovittelevampi, mutta silti aika ajoin raivotar nostaa päätään. Tuntuu välillä, että häitä suunnitellaan ihan jollekin muulle kuin minulle ja miehelle. Toki olen iloinen, että on aktiivisia ja innostuneita avustajia, mutta toivoisin että annettaisiin myös tilaa eikä tuputettaisi kaikkia tyllejä ja lakanoita, joita jostain on jäänyt ylimääräiseksi.
Toisaalta, ehkä tämä kuuluu tähän häitä edeltävään aikaan, että hermoja kiristää ja kaikki tuntuu astuvan varpaille, vaikka oikeasti tarkoittavat pelkästään hyvää. Saa nähdä miten hirveä bridezilla minusta vielä kuoriutuu heinäkuun puoleen väliin mennessä.