Takaisin terveiden kirjoihin!
Jes! Nyt alkaisi vaikuttamaan siltä, että tämä 1,5 kuukautta kestänyt tauti alkaisi olla vihdoinkin selätettynä. Tiedätte varmasti sen olon, kun lauseet eivät jökkää järkyttävään yskän puuskaan tai yöt eivät kulukaan ärsyttävän yskän röhintään, vaan siihen yön pääsääntöiseen tehtävään, nukkumiseen.
Kaikkihan alkoi tosiaan keuhkoputken tulehduksesta ja poskionteloiden tulehduksesta, jotka jatkuivat kahdesta eri lääkäri/lääkekuurista huolimatta. Se oli oikeasti tosi turhauttavaa, kun mikään ei tuntunut helpottavan, vaan tauti jatkui jatkumistaan. Sitä alkoi jo epäilemään, että työpaikan sisäilmassa olisi jotain ongelmaa, koska viimeisten viikkojen aikana viikonloput olivat todella hyviä ja yskä oli poissa, mutta paluu taudin pariin tapahtui aina maanantaisin, kun astui työpaikan ovesta sisään. Tosin eihän sitä tiedä.. Onhan kyseessä vanha rakennus!
Mutta nyt viimeisimmän lääkärikäynnin jälkeen, olo on alkanut kohentumaan huomattavasti. Minulle määrättiin muutaman päivän saikku viime viikolla ja se, että sai rauhassa lepäillä jatkuvan jokapaikan juoksimisen sijaan, vaikutti varmasti huomattavasti parantumisprosessiin. Viime lääkäri tosiaan määräsi tämän viimeisen mahdollisen lääkekuurin, ja jos olisi tullut tilanne ettei sekään olisi purenit, olisi edessä ollut poskionteloiden punkteeraus sekä keuhkokuvaukset, jotta oltaisiin voitu sulkea pois kuumeeton keuhkokuume. Kaksi antibioottia. Toinen viiden päivän pikakuuri ja toinen kuukauden mittainen pidempikestoinen lääkekuuri, joka on keuhkokuumeen hoitoon tarkoitettu.
Tämän kohentuneen olotilan myötä olen myös jatkanut liikuntaa lähes normaaliin tapaan. Jo se, että pääsi lenkille koiran kanssa, oli iso saavutus. Ja se, että pystyin vetämään kotijumpan ilman kummempia yskimisiä oli toinen virstan pylväs! Jes! Kyllä elämä taas voittaa!
Toissa päivänä kävinkin testailemassa varastossa lojuneita suksia läheisellä hiihtoladulla. Sukset ovat olleet itselle vieras esine jo 12 vuoden ajan, koska kävi se perinteinen. Alakoulu päättyi ja sitä myöden myös painajaiseksi kasvaneet hiihtohetket. Tuolloin ei osannut arvostaa luonnon talvista kauneutta sekä sitä hiljaisuutta ja omaa aikaa! Siis sinä, luonto ja hiljaisuus. Varsin houkutteleva yhdistelmä näin kahden hyvin äänekkäänkin lapsen äidille! Ja hyvinhän se suksikin luisti, noin niinkuin mitä odotin pitkän tauon jälkeen. Hieman niitä täytyy huoltaa ennen seuraavaa hiihtokertaa, mutta kyllä pitäisi vielä tämän talven aikana käydä testaamassa toisiakin latuja. Puhumattakaan laskettelusta! Ah, kuinka odotankaan, että olisi aikaa lähteä esim. Sappeseen tai Himokselle, vuokrata laskettelupaketti ja vain kruisailla pitkin rinteitä kooooko päivän. Parhautta!
Suomen talvesta tulee nauttia ja mikä olisikaan parempi keino kuin ulkoliikunta raikkaassa ilmassa! Tekee hyvää mielelle ja keholle!
Ripauselämäämme- blogia voit seurata lisäksi myös Instagramissa @ripauselamaamme :) Facebook- sivut ovat myös työn alla, ja kunhan saan ja ehdin kursia ne kasaan, niin seuraaminen sitäkin kautta onnistuu. Kiitos kun olet lukemassa!