Vuodet vierivät, muistot säilyvät
12 vuotta.. Pitkä aika eikö?! Aivan järjetöntä kuinka aika on oikeasti juossut oman lapsuuteni kultahetkistä. Niihin kultahetkiin lukeutuu monia uintikertoja, huvipuistoreissuja, mökkireissuja mummulaani sekä kasoittain muita ihania ihania muistoja <3 Olen onnellinen, että lapsuuteni oli niinkin onnellinen ja tapahtumarikas vaikkakin vanhempani erosivat kun olin juuri astunut eskariin.
Noin 12 vuotta sitten isovanhempani muuttivat heidän talostaan maalta lähemmäksi Laitilan keskustan palveluita ja asuntoon, johon ei lukeutunut pihaa tai muutakaan huollettavaa. Samalla sen jälkeen jätimme taaksemme kasan aivan ihania muistoja noilta seuduilta ja eritoten siitä kyseisestä talosta. Tuossa talossa oli meillä lapsilla oma huoneemme ja se piha pihasaunoineen ja piharakennuksineen oli todella ihana paikka! Kaipaan siellä vietettyjä kesiä niin kovin, eritoten sitä maan tuoksua sekä sitä vanhan talon tuoksua. Sekä niitä hetkiä kun pappani veisteli verstaallaan meille pihaleluja tai korjasi uimapatjojamme. Ja niitä hetkiä, kun otimme veljeni kanssa pahviläpysköin varustellut pyörämme allemme ja otimme kisoja siitä kummalta kuului kovempi pörinä ja kumpi pääsi lujempaa! Kesäaamuisin pakkasimme uintikamppeemme pappani volkswagenin vanhaan, siis todella vanhaan, pakettiautoon ja hän ajoi meidät läheiselle järvelle aamu-uinneille ja itse istui autossa sen aikaa. Noilla reissuilla sain myös aina vaihtaa vaihteita ja se oli siistiä! Talvisin kohokohtia oli kun pakkasimme mummuni kanssa reppuun kuumaa juotavaa ja otimme sukset allemme ja lähdimme vain hiihtelemään lumen peittämille pelloille. Tai kun pappani selkä antoi periksi ajeluttaa meitä moottorikelkan perään kytkettävällä ufolautasen muotoisella pulkalla pitkin peltoja. Silmäni ja pääni vain täyttyvät tällä hetkellä noista ihanista muistoista ja kelkan äänistä!
Toisinaan taas pakkasimme kamppeet kasaan ja lähdimme Rauman saaristoon pappani mökille johon piti mennä veneellä, oikein kunnon putput veneellä. Tuo mökki ja se meren tuoksu olivat ihania asioista, puhumattakaan aikaisista aamuista kalassa! Tai niistä hetkistä kun veneilimme läheisen saaren kahvilaan tai kun lähdimme vaan veneilemään sekä yöpymään merelle. Ihania, ihania muistoja!
Oikeastaan koko reissumme Varsinais-Suomeen oli höystetty lauseillani: ”tuossa on kohta sellainen lämpömittari; tuosta kun jatketaan eteenpäin päästään sinne; tuonne kun käännytään päästään sen järven rannalle; tuosta kun mennään pääsee sinne satamaan jossa pappanikin säilytti venettään; tuossa talossa asui sellainen hullu musta koira jota pelkäsin aivan hulluna….”
Tällä käymällämme reissulla halusin käydä läpi kaikki nuo paikat joissa olen lapsuuttani viettänyt. Poiketa Uudenkaupungin pakkahuoneella munkilla ja vain katsella ohi lipuilevia veneitä sekä poiketa Raumalla Riviera nimisessä pizzeriassa syömässä pizzan nro 7, joka on mummuni ja pappani lempipizza nykyäänkin <3 Tämän 12 vuoden aikana en ole koskaan käynyt mummuni ja pappani talolla, jonka he silloin haikein mielin myivät. Mutta nyt halusin senkin käydä katsomassa, ja näin jälkeenpäin ajatellen; kumpa en olisi käynyt. Nykyiset asukkaat, jos siellä ketään nykyään edes asuukaan, olivat antaneet talon ränsistyä todella heikkoon kuntoon, pihan kalliot olivat miehen korkuisen heinikon peitossa sekä pihaa oli täyttämässä muutama rikkinäinen auto sekä asuntovaunu. Talon ikkunoihin oli asennettu jotkut helvatan kalterit ja koko talon luonne oli pilalla! Tuon käynnin jälkeen poistuin paikalta hyvin hiljaisena ja ymmälläni siitä mitä olin juuri nähnyt.
Kotiin päin ajellessamme mietin paljon sitä tosiasiaa, että en olekaan enää se pikkutyttö ja vuosien mittaan asiat ovat muuttuneet todella paljon. Toki sitä on itsekin kasvanut ja muuttunut tytöstä naiseksi ja äidiksi. Aivan mahtavaa kuitenkin, että saamme nykyäänkin viettää aikaa isovanhempieni kanssa joista molemmat ovat kuitenkin jo 80 vuoden ikäisiä, niin puolin kuin toisinkin. Yhdessä vietetyistä ajoista muistelemme paljon mitä silloin lapsuudessa tuli tehtyä ja he kyselevät muistanko häntä ja häntä henkilöä saaresta.
Ja onneksi vaikkakin kulta-ajat ovat takanapäin on ihanaa välillä voida palata mielessään takaisin niihin hetkiin kun elämässä ei ollut murheita mistään ja kun kaikki oli vain uimista, pitkään nukuttuja aamuja sekä sellaista lapsen vauhdikasta elämää.