Juhlia ja niiden jälkimaininkeja
Terve taas! Viime postauksesta onkin taas jo tovi aikaa ja sillä välin täällä on taas sattunut ja tapahtunut vaikka sun mitä 🙂
Ensinnäkin, meidän esikoisen täytti 5 vuotta viime keskiviikkona ja sitä edeltäneenä viikonloppuna meillä oli juhlat. Taas normaaliin tapaani aloin jo hyvissä ajoin stressaamaan mitä juhliin tulisi laittaa tarjolle, koska onhan se nyt äärimmäisen hankalaa jottei kaikki tarjottava olisi makeeta tai että mukana oli myös suolaisen lisäksi jotain makeaakin, siis muutakin kuin vain kakkua. Yleensä tuo kakku on se suurin huolenaiheeni, mutta tällä kertaa mies, joka ei muuten sitten koskaan ole leiponut mitään, toimi täytekakkuvastaavana! Ja sen kyllä huomasikin, mutta ajatus oli se tärkein. Kakku oli hyvää, siis todella hyvää, vaikkakaan ulkonäkö ei ollut kovin houkutteleva 😀 Lisäksi tarjolla oli karjalan piirakoita, munavoita, kinkku-pekoni-kanttarelli piirakkaa sekä keksiä ja karkkia. Siinä oli ihan tarpeeksi jo… Niin ja kameraahan en muistanut lähes koko juhlan aikana käyttää, perus.
Vaikkakin juhlia on aina todella kiva kestitä, niin jokatapauksessa kun ne viimeisimmätkin vieraat lähtevät, valtaa mut aina vallaton raukeus. Sen jälkeen sitä vaan henkäsee syvään, siivoaa ja rojahtaa hetkeksi sohvalle. Ja siinä samalla toki lapset tyyliin pyörivät ympyrää lattialla, sokerihumalaisina toki… Oli kuitenkin ihan mahtavaa nähdä lähes kaikkia sukulaisia taas pitkästä aikaa!
Lisäksi tällä aikaa on tullut tehtyä töitä ihan hullun lailla. Töissä on käynnissä muutama iso projekti, jotka ovat vieneet mun lähes koko työajan.. Onneksi nekin pian helpottavat ja pääsee niiden ”normaalien” asiakkuuksien kimppuun. Lisäksi tiedossa olisi toivottavasti taas uusia tuulia työrintamalla, mutta sen nyt näkee kuinka tämä kehittyy.
Viime lauantaina vietimme mieheni työpaikan syysjuhlia. Söimme, joimme ja nautittiin peleistä, karaokesta ja toisistamme. Ilta oli mukava, mutta sen jälkeiset päivät ovat olleet täyttä tappoa! Ei niinkään huonoa oloa ole ollut, mutta aivan järjetön väsymys koko ajan. Jos saisin valita niin mä olisin ihan hyvin voinut nukkua tän päivän ennemmin kuin olla töissä puolitoimisena. Aivoissa ei liiku mikään ja muutenkin olo on ihan tajuttoman outo. Sellanen poissaoleva eikä mikään tunnu järkevältä. Jotenkin toi juhliminen+valvominen ei vaan enää sovi, tai siis toki kun ei enää niin usein käy missään niin kaikki nämä kerrat ovat niin haastavia jälkimainingeiltaan. Huhhuh.
Niin ja meillä muuten on alettu laskemaan päiviä, koska kuukauden päästä olisi lähtö Roomaan! Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee tutustumaan siihen mahtavaan kaupunkiin, ja vieläpä oman perheen kesken. Tiedossa olisi paljon kävelyä, mahtavia historiallisia kohteita, paljon pizzaa ja toivottavasti paljon aurinkoa. Ja jos vaan aikaa jää niin sitten kyllä pitää päästä shoppailemaan. Pitää nyt vaan vielä löytää jostain joku hyvä kantoreppo taaperolle, koska ei hän jaksa millään kävellä kaikkialla ja rattailla ei pääse useampaan kohteeseen. Viikonloppuna oon menossa katsomaan sellaista patapum- merkkistä taaperoreppua, mutta saa nyt nähdä kuinka se istuu ja miltä se tuntuu päällä kun tuo pikkuherra siinä kulkee.
Mutta nyt, mukavaa viikkoa! Toivotaan nyt, että sää hellisi meitä vielä tämän viikon, koska sitten kuulemma viilenee ja alkaa oikeasti tulemaan syksy. Tosin onhan se syksykin punasine lehtineen melko vaikuttava näky.
P.S. Kuopuksemme vahingossa tipautti tietokoneemme lattialle viime viikolla ja se toki meni rikki. Seuraavana päivänä marssin giganttiin katsomaan valkkaamaamme chromebook tietokonetta, mikä olisi ollut tarjouksessa, mutta se oli myyjän mukaan ihan kakka eikä siihen kannattanut tuhlata rahojaan. Hänen suosituksensa toki oli alkaa oikein tuhlailemaan ja ostaa sellainen 500€n huippukone, millä meille ei oikeasti olisi käyttöä! Varsinkaan tuolla rahasummalla. Siinä samalla sain aimon annoksen Inteleistä, gigatavuista ja koneen eri osista sekä niiden ominaisuuksista. Ja voinette arvata, että kaikki meni täysin yli ymmärryksen. Onneksi paikalle tuli siinä vaiheessa työpaikan tekniken tuki (linjoja myöden tosin), joka tarjosi vähän käytettyä huippukonetta meidän budjetin raameihin sopivaan hintaan. Ja tuossa se nyt on. Toimiva, nopea ja juuri meidän tarpeisiin sopiva.