Pinniksen siirto, ajankohtainen(ko)??
Kysymys, johon en suostu vastaamaan aina kun sitä minulta kysytään. Asia vain on niin, että vauvan pinniksen siirto mun vierestä isoveljen sängyn viereen viereiseen huoneeseen olisi enemmän kuin ajankohtaista. Mutta ei, en ole valmis, tai en minä tiedä!
Vauvahan on vasta 9 kuukauden ikäinen pieni tuhisija enkä ole valmis vain luopumaan. Luopumaan siitä, että saan keskellä yötä silitellä pinnojen välistä roikkuvaa jalkaa, tai vain katsoa kun hän hymyilee unissaan. Esikoisen ollessa vauva, siirtyi hän omaan huoneeseen 6 kuukauden iässä. Tämä nyt vain tuntuu jotenkin niin erilaiselta kuin silloin neljä vuotta sitten. Itselleni on iskostunut tapa, kun menemme nukkumaan, minun täytyy aina kokeilla, että hengittäähän vauva varmasti ja, että onhan hänellä muutenkin kaikki kunnossa. Ainahan näin on ollut, enkä osaa sanoa mistä moinen on tullut. Ehkä olen ylihuolehtiva? Ehkä..
Pointti kuitenkin on, että eihän vauvaa voi laittaa yksin nukkumaan poissa äidin kuulevan korvan alta. Mitä jos yöllä tapahtuu jotain, mitä en kuule seinän läpi? Jos en kuulekkaan, että peitto on mennyt vauvan päälle ja hän ei saa sitä pois? Se olisi aivan kauheaa! Kaikki nuo ajatukset alkavat pyörimään mielessäni heti, kun joku ehdottaa pinniksen siirtoa. Sanomalla ”katsotaan huomenna” saan tuon päätöksen tekoa lykättyä eteenpäin seuraavalle päivälle. Mutta eihän ketään voi pakottaa tällaiseen päätökseen, eihän?
Syy siihen miksi koen asian olevan konkreettisesti ajankohtaista, mutta emotionaalisesti ei, on se, että a) mieheni tykkää katsoa iltaisin tv:tä, joka sijaitsee olohuoneen lisäksi myös makuuhuoneessamme. Eikä ole valmis tästä tavasta luopumaan. Ja tv:stä kajastava valo selvästi häiritsee vauvan unta b) nyt varsinkin, kun vauvalla on ollut huonounisempisia öitä kuin ennen, itse nukkumaan mennessäni alan miettimään, että jos nyt suljen silmäni ja nukahdan niin sitten vauvakin herää, ja onko minun sitten hyötyä nukkua nyt. Sittemmin löydänkin itseni selailemasta kännykkääni vauvan kiltisti nukkuessa sängyssään. c) silloin tällöin kun kovin murehdin tai mietin vauvan hyvinvointia tai hänen untansa, tuppaa hän täten heräämäänkin. En osaa sanoa mikä siinä on. Aistivatko vauvat jotenkin, jos heitä mietitään? Enpäs sitten tiedäkään.
Enpä olisi uskonut 5 vuotta sitten tekemäni positiivisen raskaustestin jälkeen, jonka siis tein tietenkin esikoisesta, äitiyden olevan täynnä todella hassuja kysymyksiä ilman vastauksia. Mutta niin niitä on vain kummunnut. Plus paljon muuta. Mutta päivääkään en vaihtaisi! ♥