Kuukausi ja -6kg!
Viime viikolla tuli kuluneeksi tasan kuukausi siitä, kun postasin siitä kuinka painoni oli päässyt nousemaan hurjan korkealle omasta ”huolimattomuudestani”. Silloin päätin, että nyt saa riittää ja muutoksen on tultava. Karsin ylimääräiset ruokailut pois, lisäsin runsaan vedenjuonnin päiviini, sekä aikataulutin mitä syön, koska syön ja kuinka paljon syön. Pääasia on, että päivällisellä lautaselta löytyy aina hieman riisiä tai pastaa, täysjyväisenä tietenkin, sekä kanaa, kalaa tai lihaa sekä runsaasti kasviksia, aamiainen koostuu puurosta ja marjoista ja välipalat sekä iltapalat ovat hedelmäpainotteisia ja lounasaikaan tarjolla on joko salaattia, keittoa tai hätätapauksessa muutama leivän siivu. Lihan, tarkoitan pihvilihan ja patalihan, käytön olen minimalisoinut mahdollisisuuksien mukaan. Keskimääräisesti kerran viikossa nautimme jonkin oikein lihaisan aterian. Lisäksi herkut ovat olleet poissa jokapäiväisestä elämästä, mutta en kiellä etteikö niitä olisi tullut nautittua. Tai korjaan etteikö niihin olisi tullut romahdettua.
Noilla pienillä muutoksilla matkani kohti parempaa kehoa on mennyt hyvin ja tällä hetkellä tilanne on se, että vaakalukema näyttää 6 kiloa vähemmän kuin mitä se näytti kuukausi takaperin, vaatekoko on vakiintunut eivätkä kaikki kaapin paidat ja housut kinnaa ja nouse kävellessä korviin sekä ulkoilutakit tuntuvat mielyttäviltä ylläni kun olo ei ole enää kuin ulkoilisi makkarankuoreen sullottuna. Voin vihdoinkin nauttia elämästä ilman sitä jatkuvaa vaatteiden kiristystä! Olen myös huomannut selkeitä muutoksia omassa energiatasossani. Aamuisin jaksan ponkaista huomattavasti virkeämmin pystyyn uuteen päivään ja lasten kanssa leikkiminen ja ryömiminen lattialla sujuu paremmin, kun olo vain on niin paljon kevyempi. Yleinen mielialakin on kohonnut muutoksen tuoman virkeyden myötä.
Jotenkin aika ironista, että noinkin pienillä muutoksella voi saada aikaan jotain näin hyvää. Aiemmin iltani kuluivat sohvan pohjalla suklaalevyni kanssa nyyhöttäessä, nykyään käytän ne ennemmin koiran kanssa ulkoiluun. Päiväni olivat istumista ja jaksamattomuuden tunnetta. Tuo tunne on poissa ja vireystasoni on noussut. Olen vain niin tyytyväinen jo tähän astiseen muutokseen!
Ennen prosessin aloittamista tiesin, että tämä ei tule olemaan täyttä tanssimista, vaan että vaikeuksia tulee, mutta täytyy vain oppia keino päästä niistä ylitse. On ollut päiviä jolloin olen vain halunnut herkutella, mutta sen sijaan olenkin tarttunut hedelmään, ja haluni makeaan on poistunut. Olen ollut mieli maassa, että onko tämä nyt kaiken arvoista, mutta on. Mitä minä tässä muka menettäisin! On ollut tsiljoonia kertoja jolloin mieheni on kysynyt syönkö jotain, tarkoittaen roskaruokaa, ja olen tohtinut sanoa ”ei kiitos”.
Noista jonkun korvaan niinkin yksinkertaisista asioista, olen vain niin ylpeä, koska itselle se ei ole jokakerta ollut niin yksinkertaista. Olen kieltämättä ylpeä, että olen oppinut sanomaan ei pahalle ja epäterveelliselle ruoalle ja epäterveellisille elämäntavoille ja ylpeä siitä mihin pisteeseen olen muutoksessani päässyt!
No, elämässähän täytyy aina olla jotain mitä tavoitella. Joo tavoittelen edelleen sitä taloa järven rannalta, mutta sitä en todennäköisesti koskaan tule saamaan, mutta täysin itsestäni riippuu se tulenko saavuttamaan itselleni asettamia tavoitteita, jotka ovat täysin tavoitettavissa. Joten, olen asettanut itselleni tavoitteeksi, että ystävänpäivään mennessä vaakalukema tulee olemaan 7-8 kiloa vähemmän ja oloni entistä energisempi. Kuullostaisiko se kohtuulliselta? 10 viikkoa aikaa.. Lisäksi rakas äitini asetti tässä asiassa pienen hemmottelupalkinnon, nimittäin kasvohoidon, joka odottaa jos ja kun suoriudun seuraavasta tavoitteestani. Jeejee! 🙂
Mutta näillä mennään nyt ja kohti parempaa on ainakin suunta.
Olisi myös kiva kuulla muitakin onnistumisia :) Ja tsemppiä teille, ketkä käyvät myös tällä hetkellä läpi samanmoista prosessia.