Vuosi 2015. Olit ihana, kiitos! <3

Vuosi 2015 on pian taaperettu loppuun ja on aika siirtyä uuden numerosarjan johtamaan vuoteen, 2016, ja ottaa vastaan uusia tuulia. 

Ennen tuonne vuodelle 2016 siirtymistä tulee kuitenkin muistella vielä tätä vuotta 2015, joka on ollut monella tapaa erittäin mieleenpainuva, rakastava ja vain ihana. 

Tammikuu

Tammikuu alkoi hyvin odottavissa merkeissä. Laskettu aikani oli 7.1.2015 ja koska olimme jo niin lähellä, en enää varonut liikkumisiani, mitä olin ennen sitä tehnyt. Vauva oli siis viikolla 27 päättänyt, että hän ei ollut halukas viihtymään mahassani enää kauaa, jos mamma ei hieman himmaa tahtiaan, joten olihan sitä pakko sitten rauhoittua. 7.1. tuli ja meni eikä vauvaa kuulunut. Juoksin viikottain, välillä jopa kahdestikin viikossa, Taysin äitiyspoliklinikalla mittauttamassa vauvan painoa, jonka oli ennustettu olevan edellistä suurempi. Ei, jokaisella käynnillä sain vastaukseksi käynnistykseen liittyvistä kysymyksistä, että ei vielä. Odotetaan vielä hetki. Voitte vain kuvitella tuota – onhan odottava aika pitkä. Kontrolleihin tuli pieni tauko ja seuraava olikin vasta 19.1. Menimme mieheni kanssa sinne ja käynnin päätteeksi sain kuulla kauan odotetut sanat – jäät nyt tänne osastolle, aletaan käynnistelemään, niin jo saatte tuon pienen käärön syliinne. Kyyneleistä selvittyämme alkoi täysin toisenlainen odotus, joka loppupeleissä palkittiin sitten 21.1.2015 klo 11:58 pienellä pojalla <3

4555 grammaa ja 54 senttimetriä täynnä rakkautta <3

Tammikuun loppupuolisko menikin sitten hyvin vauvan huuruisissa oloissa. Nuuskuttelua, suukottelua, onnitteluja vain vauvajuttuja. Sillä hetkellä kun tuo pieni käärö saapui syliin, unohtui myöskin tuon ison vatsan kanssa taivaltaminen, odottaminen ja tuskailu. Kaikki se ole taaksejäänyttä ja nyt edessä oli vain pelkkää hyvää <3

Helmikuu

Helmikuu. Päässä raksuttaa, raksuttaa, raksuttaa, mutta tyhjää. Alkukuu oli täynnä vierailijoita ja onnittelijoita uuden perheenjäsenen puolesta, minun edelleen taistellessa imetyksen kanssa, johon lopulta alkoikin löytymään meille molemmille sopiva ratkaisu. Puolenkuun aikaan mieheni palasi takaisin työelämään jolloin elämäni kotiäitinä kahdelle alkoi. Loppukuukausi onkin varsin tyhjää taas, mutta sallittaneen tämä vauva-arjen keskellä. Joo hei, käytiin me Hämeenlinnassa, siis ihan linnassa. Ajankohta oli ehkä hieman kehno vallinneen talvisään puolesta, mutta mikäpä siinä. Hieno paikka :) 

Maaliskuusta ei valitettavasti muistikuvia, konkreettisia kuvia tosin löytyy. Huhtikuussa aloitinkin uuden harrastukseni, josta onkin tullut hyvin rakas, nimittäin tämän blogin kirjoittamisen.

Voi tuota pientä…. Vauvakuume iskee, ei iske, iskee, ei iske. Hellyttävää! 

 

Toukokuu

Toukokuussa oli sellainen ns. tavoite. Päätimme keväällä osallistua vuonna 2015 järjestettävään Pyynikin juoksuun, tosin vain kävellen. Mutta kuitenkin. Tuo 10 kilometriä ihmiselle, joka ei ollut moneen kuukauteen harrastanut koiralenkkiä parempaa liikuntaa, oli suoritus jo sinänsä :D Mutta siitä selvittiin hengissä. Tavoitteeksi asetin, että vuoden 2016 pyynikin juoksun tulen käymään läpi juosten, mutta valitettavasti näyttää siltä, että joudun pyörtämään puheeni!

Toukokuussa olimme myös mieheni yllätysviikonloppu reissulla, ihan vain Tampereella. Itse sain hemmotteluhoidon meikkauksineen, ihanan seuralaisen syömään ja ravintolakierrokselle (mieheni siis) ja yhden hyvin nukutun yön Hotelli Tornissa. Luksusta! Tosin… Unohdin lähteissäni pakata matkaan rintapumpun, joten saattanette arvata, että olin aamulla herätessäni enemmän kuin valmis menemään tyhjennyttämään rinnat vauvalleni :D 

Kesäkuu, Heinäkuu ja Elokuu

Hyvin perinteisiä kesäkuukausia. Eläintarhoissa vierailuja, ystävien kanssa grillailuhetkiä, huvipuistoilua, uimista ja kaikkea hyvin kesäistä perushommaa. Elokuussa vietettiinkin esikoisen, jonka nimeän tästä edes blogissa esiintyväksi J:ksi, 4- vuotis syntymäpäiviä.

Syyskuu on taas kerran tyhjää. Ärsyttävää nämä tällaiset hetkittäiset muistinmenetykset…. Lokakuussa oli kauan odotettu häämatka, jota edelsi myöskin kauan odotettu HalooHelsingin areenakeikka. Aivan mahtavaa aikaa oli nuo lokakuiset hetket. 

Marraskuussa vihdosta viimein sain selvyyden omiin työkuvioihini, ja löimme lukkoon päivämäärän jolloin palaa takaisin työelämään. Se tarkoitti luonnollisesti myös sitä, että kuopuksemme, jonka ristin tässä blogissa pyöriväksi E:nä, hoitopaikka asioihin tuli saada selkeys ja lyödä myös ne lukkoon. Loppu onkin historiaa. Paljon itkuja, nauruja, iloja, suuria odotuksia. Ja päällimmäisenä, luopumisen pelkoa. E:llä ja minulla on jotenkin niin erityinen suhde, tai siis hän on todella kiinni minussa ja minä hänessä ja ajatus tuosta vajaan viikon päästä koittavasta muutoksesta saa kylmänväreet juoksemaan kehossa päästä varpaisiin ja takaisin matkallaan luoden silmäkulmiin muutaman kyyneleen. Mutta se on elämää :) 

Muutaman päivän päästä jätämme nämä vuonna 2015 koetut hetken taaksemme. Onneksi parhaimmat hetket niistä on taltioitu kuviksi ja videoiksi sekä mieliemme syövereihin, jotta voimme niitä taas myöhemmin muistella. Nyt kuitenkin valmistautumaan vuoteen 2016 ja odottamaan millaisia uusia muistoja tuo vielä tuntematon vuosi tuo tullessaan.

Rakkaudella

Anna