Sosiaalinen, hurmaava pienimies <3
Milloin lapsi on parhaassa iässä? En tiedä onko sitä missään määriteltykään, tai no siis ei tietenkään ole. Kukaan lapsistamme ei ole kopio toinen toisistaan. Ei edes kaksoset. He saattavat olla ulkonäöltään yhdennäköisiä, mutta luonteiltaan he ovat useimmiten erimoisia. Tai ainakin mitä tulee tuntemieni kaksosten suhteen 🙂
Voisin melkeinpä väittää, että 4- vuotias esikoisemme elää tällä hetkellä elämänsä tähän astista parasta aikaa. Hän ahmii ystäviä ja leikkitovereita rinnalleen mielin määrin, hänestä on kuoriutunut sosiaalinen, joka miehen ja naisen hurmaaja. En muista kenen kanssa aikoinaan puhuinkin siitä, että kun isät ovat liikkeellä lapsen kanssa, niin naiset vain hymyilevät heille ja osoittavat huomiotansa täysin eritavalla kuin äiti olisi lapsen kanssa kaupoilla tai kaduilla kävelemässä. Tämä tuli eilen mieheni sanojen mukaan todistettua, kun hän illalla oikein ylpeänä kertoi mitä olikaan tapahtunut Rauman jäähallissa. Heidän edessään oli sattumoisin istunut noin kolmikymppinen nainen yksinään katsomassa peliä ja koko pelin ajan hän oli kutkutellut esikoistamme, joka kiherteli huomiossaan ja jutellut niitä näitä mieheni kanssa. Oli kuulemma kehunut vievänsä tuon pienen miehen mennessään, koska esikkomme hurmasi hänet niin taitavasti 😉 Huomasin kuinka ylpeänä mieheni kertoi tästä saadusta huomiostaan pojan kanssa liikenteessä ollessaan 😀 Mutta odottakaas, jos itse olisin siellä ollut, niin eipä varmasti moista tarinaa olisikaan tullut kerrottavaksi. Mutta mikäpä siinä, pääasia, että viihtyivät! Ja eikä ihme miksi he lähtevät esikoisemme kanssa KESKENÄÄN katsomaan jääkiekkoa hämeenlinnaan 😉 Haha, no juu annetaan olla jo.
Oletteko huomanneet samaa, tai oikeastaan kuullet samaa miehiltänne, jos ovat olleet liikenteessä lastenne kanssa? 🙂
Takaisin näihin perusteluihin, miksi sanon tuon neljä veen olevan parhaassa iässään. Siis kokonaisuutena, hän on vain niin hurmaava pieni herrasmiehen alku, joka omaa pientä temperamenttia silloin tällöin, mutta enimmäkseen vain hoitaa pikkuveikkaansa tai auttaa minua kotitöissä, omien leikkiensä lisäksi. Lisäksi hänellä piisaa juttua niin älyttömän paljon! Juttua siis ihan päivän tapahtumista, jostain mitä on tapahtunut tarhassa joskus aikoja sitten tai, mitä hän on itse hölmöillyt. Niitä on vain niin huvittavaa kuunnella, ja lisäksi olen jotenkin niin mielissäni tällaisesta vaiheesta, että ei tarvitse puhua yksikseen. Hänestä saa kyllä juttuseuraa ihan 100% varmuudella lähestulkoon aina. Ja se, että häneltä voi kysyä mielipiteen asiaan, kuten kenelle hän haluaisi mennä yökylään seuraavan kerran, kun äidillä ja isillä on menoa. No sehän on lähes aina mummola, mutta on kiva kuulla kuinka sieltä on alkanut satelemaan muitakin sukulaisten nimiä, eritoten heitä keillä on saman ikäisiä lapsia. Koska onhan se nyt varmasti kiva, että olisi leikkiseuraakin vaikka kyse ei olisikaan kuin korkeitaan 24 tunnista.
Ja mitä tulee vaatteisiin. ”En mä voi tätä laittaa, kun en tykkää siitä. Mä haluan sen autopaidan.” Siis hänhän on aloittanut jo tämän vaatteiden kanssa vekslaamisensa. Vaikka luulin, että tämä olisi vain tyttöjen juttu, nämä vaatteiden valinta sessiot siis. Mutta no, mikäpä siinä. Käytettäviksähän nuo vaatteet on tuonne kaappiin hommattu ja jos on lemppareita niin sit on lemppareita. Onhan meillä aikuisillakin tiettyjä omia lempparipaitoja -ja mekkoja yms, niin miksei lapsillaki voisi sitten olla?
Lisäksi olen jotakuinkin ylpeä, koska hän on alkanut leikkimään oikeasti leikkejä. Autoleikkejä, jossa asettaa autot jonoon ja sitten ajatuttaa heidät päin muita autoja, josta tuleekin sitten kolari. Dinosauruksien kesken jutellaan ja paloautoilla mennään sammuttamaan ”tulta” lelukorista ja pelastetaan lelut sieltä. Siis perus poikaleikkejä. Tähän asti hän on tupannut levittämään lelut lattialle ilman mitään selkeitä leikkejä tai pelaamaan tuota hemputan sählyä olohuoneessamme koko päivän. Ja no se on, jos tykkää, mutta rajansa kutakin. Ensinnäkin se hänen pelityylinsä on hyvin erityinen, ja rönsyilevä, joka sisältää paljon kaatumisia ja kamppauksia. Lisäksi kun se pallo menee tuonne tuolin alle ”maaliin”, niin siitä tulee muutaman minuutin mittaiset juhlat. Ja tätä non-stoppina koko päivän ajan. Niin juuh, muutkin leikit ovat siis olleet enemmän kuin toivottuja!
On tuota pienen pojan ja veljesten elämää vain ihana seurata. En malta odottaa, koska heillä leikit alkavat olemaan samanmoisia! :)
Ripauselämäämme- blogia voit seurata lisäksi myös Instagramissa @ripauselamaamme :) Facebook- sivut ovat myös työn alla, ja kunhan saan ja ehdin kursia ne kasaan, niin seuraaminen sitäkin kautta onnistuu. Kiitos kun olet lukemassa!