Englannin puhumisen heikot hetket
Englannin puhuminen, se luonnistuu itseltäni mielestäni hyvin. Pienenä kävin englanninkielisessä kerhossa ja kotonamme toimi kanadalainen talouden hoitaja, joten englannin puhuminen perheessämme on ollut aina hyvin pinnalla. Myös runsaan matkustelun tuloksena englanti on kehittynyt roimasti ja rohkeutta erilaisten sosiaalisten tilanteiden hoitamiseen on löytynyt enemmän.
Muistan elävästi sen ensimmäisen kerran, kun saavuimme Amerikkaan. Ystävällisiä how are you kysymyksiä tulvi jokaiselta asiakaspalveluihmiseltä, joka on täällä tapanakin. Aiemmin vaan olin vastaamatta mitään, ja lähinnä vain ihmettelin mitä se hänelle kuuluu, mutta olipa ystävällistä kuitenkin häneltä. Myöhemmin olen myös itsekin alkanut omaksumaan tuota tapaa täällä ollessamme ja huomannut kuinka helppoa on tutustua uusiin ihmisiin, koska juttu vain yksinkertaisesti lähtee lentämään niin luontevasti aina amerikkalaisten kanssa puhuessa.
Ainoa mitä en ole vielä oppinut, on englannin puhuminen puhelimeen. Töissä englannin puhumista puhelimessa tapahtuu varsin harvoin ja täällä en ole usein joutunut kyseisen asian kanssa taistelemaan. Sittemmin kuitenkin, kun olemme saaneet paikallisia tuttavuussuhteita luotua, on englannin puhuminen puhelimeen tullut lähes välttämättömäksi tavaksi oppia. Aina olisi huomattavasti paljon helpompaa vain laittaa spostia tai tekstiviestiä kuin puhua sönköttää jotain puhelimeen. Mutta oikeastaan ei se ole niin vaikeaa. Ainahan se on hieman jännittävää, koska kentät saattavat olla huonoja ja puhe saattaa olla katkonaista joten vastapuolen ymmärtäminen voi täten tuottaa hankaluuksia ja toistuvia i’m sorry i can’t hear you now sanontoja. Lisäksi puhelimessa, kuten myös kasvotusten, tulee helposti käytettyä like tai you know sanontoja, koska toisinaan sanat saattavat olla hukassa tai yksinkertaisesti puhuminen sinä päivänä ei solju niin luontevasti. Rasittavaa.
Hetken päästä kämpällämme tulee yksi hyvä tuttavani käymään ja en malta odottaa hänen näkemistään! Ja juuri hetki sitten sovin tapaamisen toisen ystävän kanssa huomiselle illalle. Sen jälkeen käytettävissämme onkin enää vain yksi kokonainen ja yksi vajaa päivä ennen paluuta takaisin Suomeen, mutta kyllä sitä jo sitten tekee mielikin palata takaisin oman perheen pariin. Aina on kiva olla lomalla, mutta aina kuitenkin loman kohokohta on kun pääsee takaisin kotiin <3
Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi palata takaisin Amerikkaan, ehkä jo syksyllä tai talvella, mutta osavaltio jonne tähdätä tulee todennäköisesti ainakin muuttumaan. Tosin, toinen automme on menossa huomenna korjaamolle, koska sen moottorivalo palaa, joten nähtäväksi jää, että valuuko koko suunnitelmat syvimpään onkaloon, koska jostain se huoltokin on maksettava. Se jää nähtäväksi! :)