He saivat, mitä he halusivatkin. Euroopan täynnä pelkoa.
Mahtavaa! Lily toimii taas! Mutta itse asiaan….
Käynnissä oleva sota maailmalla, Venäjän, Pohjois-Korean ja Usan välien tilanne. Pommit, ydinpommit. Terroristit, lentokonekaappaukset, pommit julkisilla paikoilla jne. Tämä maailma on nykyään täynnä vihaa. Täynnä pelkoa ja varpaillaan olemista. Me täällä Suomen kamaralla voimme olla melko varmoja, että pommi ei räjähdä jalkojemme juuressa, toisin kuin esimerkiksi Euroopassa tämä pelko on varmasti monen mielessä. Ja syystäkin. En ymmärrä mikä voi ajaa ihmisen niin kamalaan tilanteeseen, että päättää uskoa isoa johtajaansa ja pamauttaa ihmisiä taivaan tuuliin, tai ampua naisia/lapsia. Tai vain kiduttaa, kivittää ja haavoittaa muulla tavoin. Mikä on se, joka pakottaa heidät toimimaan näin? Joko he ovat menettäneet elämän intosa täysin ja luovuttaneet itsensä terroristijoukoille tai sitten he eivät vain yksinkertaisesti välitä. He eivät välitä miltä meistä muista tuntuu. He nauttivat tilanteesta, ja siitä kun saavat koko maailman seisomaan varpaillaan. Mikä järki kysympä vaan!
Viime aikaiset tapahtumat, kuten tämä Brysselin pommi, ovat saaneet muhun kieltämättä pienen pelon poikasen. Olemme kuitenkin lähempänä Brysseliä kuin World Trade Centeriä ja tuntuu, että nuo hullut pommittajat lähenevät vain kokoajan. Eikä pelkoani helpottanut pätkääkään se, että iltalehti uutisoi pääsiäisen alla siitä kuinka neljä terroristitaustaista henkilöä olivat pyrkineet maahamme. Nämä terroristijärjestöt ovat saaneet jo sen mitä ovatkin halunneet. Tuhansittain miehiään esittämässä epätoivoisia pakolaisia, jotta he pääsisivät eri maihin. Heitä voi olla joukossamme ja se pommi voi joskus pamahtaa myös Suomessa. Toivottavas tuo ei ole, mutta ikinä ei voi olla liian varma ollakseen varma.
Toukokuun 3. päivä lähtee lentoni kohti Gatwickin lentokenttää, sieltä Philadelphian kautta Orlandoon. Olen innoissani lähdöstä, mutta lähes päivittäin mietin ja käsittelen pelkoani. En pelkää lentämistä, vaan pelkään tätä nykymaailmaa ja sen menoa. Mutta pelolle ei saa antaa valtaa!! Sitä vastaan tulee taistella. Ja niin teen/olen tehnytkin.
Töissä huomaan usein ajattelevani, että mitä tekisin nyt jos ovestamme päättäisi iskeä asemies ja ampua silmät kiinni minne lystää. Auttaisiko, että menisin tiskini taakse piiloon, joka on valmistettu jostain levymateriaalista vai ottaisinko riskin ja juoksisin betoniseinän taakse? Toisinaan kysyn itseltäni, että miksi pelkään. Miksi ajattelen näin? Vastaus on, että en osaa 100% luottaa ihmisiin, etenkin heihin keitä en tunne edes jollain tavalla.
Pelolle ei saa antaa valtaa, enkä annakaan! Eikä kukaan saa antaa. Elämää tulee jatkaa ja sen tulee pysyä normaalina, huolimatta mitä maailmalla tapahtuu. Julmasti sanottu, mutta ei siitäkään mitään tulisi, että murehtisimme päämme ja sydämmemme puhki Brysselin iskuissa haavoittuneiden ja kuolleiden puolesta, koska emme me voi asialle mitään. Me voimme vain seurata tilannetta median kautta ja olla mukana mielillämme.
Asiasta kukkaruukkuun! Huomenna on jo perjantai (!). Tosin elin tiistaina maanantaita ja tänään huomista, tosin en varmaan ole ainoa. Ja Tamperelaiset hoi. Sunnuntaina on Mansen Blogikirppis Finlaysonilla, Väinö Linnan Aukio 13:sta, Vooninki salissa. Tapahtuma aika 11-14. Itse en ole myymässä, mutta mitä on tapahtuman fb- sivuihin uskomista, niin melko hyvää tavaraa sinne olisi tulossa kaupan :)