Helppoa elämistä kahden lapsen kanssa
”Vitsit oikeesti oon niin poikki! Lapsi ei anna hetkeäkään olla rauhassa ja keksii vähän väliä kaikkea pahaa!” ”Aijaa, okei…”
Järjestäin lähes jokainen tuttuni on kehunut heidän lapsensa olevan todella vilkkaita. He ovat aina kuulemma kiipeilemässä kaikkialle ja keksimässä kaikkea pahaa, kuten keittiökaapistojen tyhjentämistä. En ikinä voi uskoa noihin sanoihin kunnes itse olen paikalla sitä todistamassa. Pikkusisaruksia lyödään ja tönitään, kalusteiden päälle kiivetään ja sieltä hypitään alas. Kertakaikkiaan kämppää vain juostaan ympäri ja huudetaan. Ja sitten tulee tämä: ”voi kuinka rauhallisia nuo teidän pojat ovatkaan! Tekeekö ne koskaan mitään pahaa, siis oikeesti pahaa??” Ja vastaus on, että ei. Meillä ei lapset tee yleensä pahaa. He vain leikkivät rauhassa yksin tai yhdessä. Milloin mitäkin. Ja me vanhemmat saamme tehdä rauhassa ruokaa, katsella tvtä tai hoitaa omia hommiamme. Moni sanoisi varmaan, että luksusta! Mutta niin, no meille tämä on arkipäivää. Sitten jos vanhempi lapsi tekee pahojansa, niin hieman juttelemalla vastaus löytyykin jostain pahasta mielestä ja puhumalla asiat helpottuu. Pienemmän paha mieli menee ohitse välittömästi, kun mamma nakkaa hänet syliin ja vain suukottaa. Mutta siihen hän myös sitten herkästi jääkin roikkumaan 🙂
Eli en tiedä sellaisesta lapsiperhearjesta, jossa riittäisi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. En tiedä oikeasti mitä sellainen rankka vanhemmuus on. Meidän vanhemmuustaipaleemme on ollut tähän mennessä vain kaikkien muiden kuultuihin ja nähtyihin asioihin helppo. Ehkä liiankin helppo… Lisäksi kirsikkana kakun päällä, olemme myös saaneet nukkua täysiä öitä lukuunottamatta ensimmäisiä viikkoja lasten elämästä. Muutamam viikon iästä lähtien he ovat nukkuneet niin hyvin, että ensimmäisen kohdalla sain kirjoitettua jopa opinnäytetyön valmiiksi muutamassa päivässä :D
Nykyään elämä on helpottanut entisestään huomattavasti, kun kuopus on lähtenyt kävelemään eikä vaadi jatkuvaa kuljetuspalvelua paikasta a paikkaan b. Siis hän kävelee ihan itse ja tukevin askelin. Kättäni jos koitan hälle tarjota, niin se vain läimäistään pois tieltä ja syliin jos häntä pyydetään niin hän vain tekee siitä juoksuleikin :) Lisäksi nuo kaksi ovat nykyään oikeasti alkaneet leikkimään yhdessä ja toisinaan jos yritän mennä leikkeihin mukaan, kehuu esikoinen leikkien olevan pojille eikä äitiä suoda mukaan. Tähänkö tämä on menossa, että pian minua ei enää ”hyväksytä” leikkeihin, koska ne ovat niin salaisia? Hmh, ihania tapauksia nuo kuitenkin ovat! <3
Asian sivusta, mitäs suunnitelmia teillä on täksi viikonlopuksi? Me olemme juuri matkalla mökille, jossa olisi tarkoitus viettää aikaa mieheni vanhempien ja hänen veljensä perheen kanssa. Hieman saunaa, juomaa ja paljuilua. Aivan loistava tapa rentoutua työn täyteisen viikon jälkeen, joka kyllä tosin oli todella mahtava! Paljon uusia työkuvioita, ja sehän kelpaa minulle.
Ihana viikonloppua, missä tahansa sen vietättekään! <3