Joskus se onnikin suosii!
Olen iän ikuisen ainiaasti ollut vastaan kaiken maailman uhkapelejä, mutta tuon miehen pelaamiseen en oikein voi edes puuttua. Niin pitkään kun omia rahojansa uhraa moiseen huuhaahan, on minulle aivan sama, että voittaako hän vai häviääkö. Omatpahan ovat rahansa 🙂
Viime viikolla tosin kävi niinkin mukavasti, että onnenpyörä osui oikein kunnon rahasumman saattelemana hänen kohdalleen ja saimmekin pienen hengähdystauon arjen pyörityksestä, served by helsinki- city!
Tarkoituksenamme oli joka tapauksessa mennä lauantaina jo yöpymään Scandic Park Helsinki- nimiseen hotelliin, koska sunnuntaina oli tiedossa sukulaissynttärit samalla suunnalla. Täten vältettiin pitkät ajomatkat yhden päivän aikana. Mutta suunnitelmat tosiaan muuttuivat tuon voiton jälkeen ja päätimmekin lähteä testaamaan Flamingon yhteydessä olevan hotellin sekä kylpylän. Olemme jo pitkään harkinneet menevämme sinne, mutta jotenkin se on aina vain jäänyt, joten tämä ajankohta osui vain niin nappiin kun suuntana oli kuitenkin pääkaupunkiseutu.
Perjantaina siis suuntasimme itsemme ja lapsemme kohti Vantaan Flamingoa. Tsekkasimme itsemme sisään hotelliin ja suurempia kamppeita purkamatta, nakkasimme kylpyläpussin ja lapset kainaloon ja marssimme kylpyläosastolle, jonne pääsi todella mukavasti hotellin hissillä, vaikkakin nuo kaksi ovatkin nykyään kaksi erillistä osiotaan.
Kylpyläosasto itsessään oli mieluisa paikka. Isot lasten altaat ja vain 130cm syvä ”aikuisten allas”. Lisäksi kylpylässä oli todella kiva ”family slide”, eli liukumäki perheille, yhdessä lasten kanssa laskettavaksi tai erikseen. Hieman mietin kuinka tuo aran puoleinen 4- vuotias suostuu laskemaan edes kanssamme, mutta ensimmäisen laskun jälkeen häntä ei olisikaan sieltä enää saanut lainkaan pois! Ja lähteissähän tuli se legendaarinen ”mä en haluu lähtee vielä!”- itku. Saunaosasto itsessään oli tosin pettymys. Lapsiperheet oli tosin otettu kivasti huomioon tuomalla sinne syöttötuoleja, jotta äidit saivat peseytyä kaikessa rauhassa. Suihkuja oli todella runsaasti, mutta vain yksi sauna, ihan perus sellainen. Olisin tosin kaivannut tuon hintaluokan kylpylältä jo hieman erikoisempiakin saunoja, kuten höyrysaunaa. Mutta kaikkea ei voi aina saada. Tuokin riitti ihan hyvin.
Hotellihuone oli perus, ei mitään poikkeavaa ”hienoutta” tai taidetta seinillä. Hyvin perus blanck- huone. Pettymys, mutta nukkumaanhan sinne vain mentiin. Aamiainen, no perus aamiasbuffetti yhden herkkupöydän saattelemana. Tuo herkkupöytä kyllä tuli meidän perheen osalta kierrettyä kaukaa. Jotenkin olemme niin kaavoihimme kangistuneita, että oli paikka mikä hyvänsä, on aamu aloitettava kaurapuurolla. Moisesta buffetista matkaan voi ehkä tulla muutama hedelmä ja leipää. Mutta muna- pekoni- nakki övereitä emme moisilla harrasta.
Flamingosta matkamme jatkui tuohon varsinaiseen varattuun hotelliimme, Scandic Park Helsinkiin. Huone oli saatavissa vasta klo 15, joten sitä ennen päätimme poiketa Linnanmäen Sea Lifessä. Viime helsinki reissulla poikkesimme Tropicariossa, joten tämä oli mukavaa vaihtelua viime kertaiselle käärmetalolle. Käärmeet kun eivät varsinkaan itseäni kovinkaan innosta. Yök. Mutta tuo Sea Life! Kuinka kauniita kaloja, sun muita meren eläviä siellä olikaan. J oli ihan fiiliksissä, ja myös me vanhemmat kyllä pidimme paikasta todella paljon! Harmiksemme tuohon aikaan ei ollut juuri käynnissä mitään liveruokintaa, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Noita liveruokintoja tosiaan suoritetaan heillä tasatunnein alkaen klo 11. Ohjelmassa olisi esim. rauskujen ruokintaa, joka olisi meitä kiinnostanut. Mutta kuten todettu, ehkä ensi kerralla sitten. Muutenkin pidin ajatuksesta poiketa siellä näin talviaikaan, koska väkeäkään siellä ei ollut aivan mielettömästi. Oletettavasti kesäaikaan asia olisi ollut aivan toisenlainen!
Sealifestä kävimme viemässä automme hotellin parkkihalliin, tsekkasimme itsemme sisään tuohon aivan tajuttoman tyylikkääseen hotelliin, josta yllätyimme kyllä todella positiivisesti. Laukkumme toimitettua huoneeseemme, hyppäsimme hotellin edestä lähtevään ratikkaan, josta J olikin koko reissun tiedustellut. ”Mennäänkö me jo sillä raitikalla, mennäänkö äiti? Mä haluun mennä sillä!” J:n sanoja lainaten, kun pääsimme tuohon raitikkaan oli hän ihan fiiliksissä. Hän vain seisoi hiljaa, se pieni hymyn pilkahdus suupielissään <3 Lapsen ilo on paras ilo.
Päivän kiertelimme pitkin helsinkiä räntäsateen saattelemana, ja näimme ihan eri puolen tuosta kaupungista kuin ennen. Ei se olekaan niin kauhean tunkkainen ja ahdas, kuin keskusta antaa kertoa!
Illan kruunasikin hotellimme yhteydessä ollut ravintola Famu, josta saimme parasta ruokaa förever plus se palvelu- se oli jotain äärettömän ystävällistä. ”Onko kaikki hyvin? Maistuuko ruoka? Haluatteko lisää juomia?” Jotkut voisivat ahdistus noin 10 minuutin välein tapahtuvasta huomioinnista, mutta mielestämme se oli kyllä suomen ravintolakulttuuriin verraten lähes ilmiömäistä! Lisäksi isot pojot hotellin ravintola sai sen yhdeydessä olleesta isosta leikkipaikasta! Joka vanhemman unelma, että saa syödä ruokansa rauhassa ja lämpöisenä sillä aikaa, kun lapsi pitää hauskaa uusien kavereidensa kanssa ihan muutaman metrin päässä.
No, hyvin levätyn viikonlopun jälkeen oli mukava palata takaisin arkeen, jo näin fyysisestikin paremmassa kunnossa. Flunssa alkaa olla pikkuhiljaa selätettynä, ja takaisin ei ole pliis tulemista!