Kiitos <3
Eilinen postaukseni elämästämme pienituloisena perheenä keräsi iloiseksi yllätyksekseni kasan sydämien painalluksia teiltä lukijoilta. Ette arvaakaan kuinka se lämmitti omaa sydäntäni, joten kiitos teille <3
Olin oikeastaan hieman häkeltynyt, kuinka moni ehkä jopa tunnisti itsensäkin samasta tilanteesta. Aina silloin tällöin luen miehelleni kirjoituksiani, ja eilenkin ruokaa tehdessäni aloin näin tekemään. Mutta en vain pystynyt. Jostain kumman syystä ääneni alkoi värisemään ja silmäni kostumaan. Totesin vain lukevani sen myöhemmin ja kiitin siitä kuinka onnellinen vain olen tällä hetkellä. Omaan perheen, oman kodin, työpaikan, mikä ei ole aivan itsestään selvä asia tämän hetkisellä taloustilanteella näin Suomen laajuisesti, sekä ympärillämme on kasa ihania ystäviä! Raha ei ole se kaikki kaikessa, mutta ilman sitäkään ei tässä maailmassa voi elää. Valitettavasti.
Ennen postauksen julkaisemista mietin monesti, onko se jotenkin noloa ilmoittaa maailmalle olevansa koulutettu, taloushallintoalalla työskentelevä pienituloinen nainen kera metallialalla työskentelevän pienituloisen miehensä kanssa. Mutta miksi se olisi ollut noloa, mietin näin jälkeenpäin. On selvää, että maailman työmarkkinat ovat täynnä pienituloisia työntekijöitä, mutta kaikki vain vaikenevat siitä. Raha ja itse tienattu palkka ovat lähes kuin tabuja ja niin henkilökohtaisia asioita, että niistä vaietaan ja vain jättäydytään vähin äänin pois kaikesta kivasta, koska ei vain kuulemma ole aikaa. Mielestäni ei ole noloa sanoa olevansa vähissä rahoissa, eikä valitettavasti voi aina osallistua kaikkiin rientoihin ennen kuin ehtii niihin muutaman kympin säästämään jostain suunnasta. Ei kenekään tule hävetä tulojaan, koska et sinä niille mitään voi. Työnantajasi määrittelee palkkasi ja that’s it. Pääasia, että rakastat sitä mitä teet palkkasi eteen ja pärjäät niillä mitä tilillesi saat. Kaikki toimii, kun jokaiselle kuukaudelle on tietty budjetti ja tietty suunnitelma. Ja jos kaikki menee hyvin, eikä hetkeen kohdalle osu yhtäkkisiä kuluja, voi myös matkustaminenkin onnistua. Tosin matkustelu, eritoten meidän perheessä, painottuu enemmänkin kotimaan matkailuun ja korkeintaan Tallinnan pikaristeilyllä voimme poiketa lasten kanssa muutaman kerran vuodessa. He, tai no esikoinen eritoten, ovat aivan fiiliksissä kun pääsee tuolla isolla laivalla ja saa itse valita tax freestä kotiin karkkipussin. Ei meillä aikuisilla niin väliksi, kyllä me ehdimme sitten joskus matkustella, jos vain on varaa. Tällä hetkellä kaikki pienet pennitkin uppoavat lapsiin, ja muihin välttämättömiin kuluihin.
Mutta suuremmitta sanoitta, Kiitos teille! <3