Lapsuuden vappu vs nykyvappu omien lasten kanssa
Vappuni lapsuudessa sisälsi yhden perinteen. Se yksi perinne, jota lähes koko isäni puolen suku noudatti, oli sellainen jota odotettiin aina kuin kuuta nousevaa. Sinne sai, tai äitini mukaan piti, pukeutua nättiin mekkoon. Tukankin piti olla nätisti. Kaikilla oli aina parhaat päällä, vanhemmillani, tädilläni, kummisedälläni ja isovanhemmillani oli lisäksi valkolakit, kuten kuuluukin. Mutta se perinne, se jota muistelen lämmöllä joka vapun koittaessa oli aivan ihanaa! Joka vappu keräännyimme kaikki Rosendahliin, Tampereelle, nauttimaan heidän tarjoamastaan vappubuffetista, joka oli varattu aina heti kun paikkoja oli mahdollista oikeastaan edes varata. Muistan myös, että siellä oli aina joku ihminen pitämässä pienen vappupuheen, jota skoolattiin kuohuvan kera. Paikalla oli siis aina serkkuni tyttöystävineen, vanhempani ja isoveljeni, isovanhempani sekä tätini ja kummisetäni. Se oli ihanaa aikaa, kun olimme kaikki yhdessä. Humpuuttelimme erilaisilla värisuihkeilla Rosendahlin pihassa ja pelasimme biljardia serkkujemme kanssa.
Mutta nyt tuollaisia vappuja ei ole enää ollut. Ei viimeiseen 17 vuoteen! Siis miettikää, 17 vuotta?! Missä välissä tuo aika on hurahtanut, ja minne se on mennyt? Aivan järjetöntä. Perinne hukkui pois siinä vaiheessa, kun vanhempani erosivat, minun ollessa lähes 7 vanha. Sen jälkeen emme ole viettäneet yhteisiä vappuja Rosendahlissa, vaan vappuja joko isän tai äidin luona.
Kasa oma tekemiä munkkeja odottamassa syöjiään 🙂
Väkisinkin nyt, kun on saanut omia lapsia, on alkanut miettimään millaisia vappumuistoja sitä haluaa omille lapsilleen jäävän mieleen. Oikeastaan vasta viime kesä oli sellainen vappu, josta esikoisellemme jäi jotain mieleen. Tänä vappuna hän osasi kysyä mennäänkö me sinne vappupaikkaan, missä on se possujuna. Tällä hän siis tarkoitti keskustassa järjestettävän vapputorin yhteydessä olevaa pientä huvittelualuetta. Ja niin me teimme. Menimme vapputorille josta hän sai pyyntönsä mukaan lakuja, koska ne ovat kuulemma niin hyviä (enkä todellakaan laittanut vastaan, ovathan ne kyllä tosi hyviä! 😉 sekä pääsi käymään karusellissa. Possujuna olikin kuulemma vaan enää pikkusille, ja hän oli kuulemma jo liian iso siihen. Torin päälle kävimme syömässä ravintolassa ja ajoimme isomummun kautta kotiin syömään mun oma tekemiä munkkeja, jotka nekin ovat jo muodostuneet perinteeksi.
Huomenna vielä käymään miehen isovanhempien kera vappukahvilla ja sitten tää mamma aloittaa matkastressaamisen, nimittäin tiistai ja floridan reissu lähenevät uhkaavasti. Hauskaa vappua! :)