Onnea on….
….omata ihana perhe ja kaiken tukensa antava lähipiiri, ihanat ystävät, työpaikka, mahtava työporukka ja aivan älyttömän avuliaat ja ystävälliset naapurit!
Lähes neljä vuotta sitten, kun muutimme tähän siitä Tampereen kaupungin vuokra-asunnosta, jossa naapurina oli joko a) juoppo b) muuten vain hieman poissaoleva c) jokapaikan kyylä tai d) 24h bilettävä teinityttö kymmenen ystävänsä kanssa vajaan 30 neliön kämpässä, en olisi kuunaan uskonut, että tulisimme löytämään itsemme täältä lähiöseudulta, joka on 10 minuutin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta ja lähellä isoja kulkuväyliä, kuten moottoriteitä ja jossa on parhaimmat naapurit noin niinkui förever! <3
Edelliset, tai no nykyiset, mutta kuitenkin edelliset (sori, jos kuullosti hankalalta) naapurit muodostuivat meille todella tärkeiksi lähes heti heidän muutettuaan naapuriimme lähes kaksi vuotta sitten. Perheen äiti, joka nykyisin on yksi rakkaimmista ystävistäni, oli äitiyslomani aikaan minulle maailman pelastus kenen kanssa sain jakaa kaikki maailman ilot ja surut vauvojemme nukkuessaan päiväuniansa vaunuissansa oviemme ulkopuolella, kenen kanssa saimme kävellä tuntikaupalla koiriemme kanssa pitkin puistoja pelkäämättä mitään, koska meillä oli toisemme. Nuo naapurit, jotka sittemmin muuttivat vuodeksi toiselle mantereelle, ovat olleet yksi parhaista asioista mitä on tapahtunut vähään aikaan! Uusiksi naapureiksemme muutti onneksemme jo meille tuttu perhe, josta löytyy myös esikoisellemme leikkiseuraa, joka on täyttä parhautta! Toisella puolellamme naapurina asustaa varmasti yksi maailman parhaimmista naapureista, meidän oma naapurin pappa! <3 Tuo pappa, kenen ikä huitelee jo lähemmäksi 80 vuotta, leikkaa kesäisin nurmikkomme edestä, syksyllä haravoi lehtiä, jos emme itse ennätä, toimittaa metsästä poimimiaan marjoja ja sieniä meille pyytämättä (parhautta!!!), talvella kolaa lumet ennen töihin lähtöämme ja keväällä hiekottaa kävelypolut jottei kukaan kaatuisi. Mutta se mitä hän tänään teki nosti arvostuksemme kattoon tuota ihanaa herraa kohtaan!
Aamulla keskellä tuiskua ja tuulta painelin hänen ohitseen lasten kanssa, samalla huikaten huomenet. Pappa ihmetteli miksi ihmeessä en pidä autoani tallissa, kun sellainen kerta on. ”Se on niin sekainen ja täynnä roinaa ettei toi rotiska sinne mahdu millään, enkä mä sinne osaa ohjata autoani.” Pappa kehui sen olevan todella helppoa, kunhan vain peruuttaa auton sinne eikä edes yritä ajaa nokka edellä. Ok, laitetaan korvan taakse, totesin minä. Kiireisenä vaihdoimme muutamat sanat, josta kiirehdin kiinnittämään lapsia istuimiinsa autoon, joka oli valehtelematta 10 senttimetrin lumikerroksen alla. Siinä ilman pipoa ja kauhean tuulen saattelemana aloin harjaamaan autoni päältä lumia, jotka tuuli piiskasi suoraan päin näköä vaikka kuinka olisi hissuksiin yrittänyt toimensa suorittaa. Tunsin kuinka joku tarkkaili tekosiani, mutta en ehtinyt suuremmin kiinnitämään tuohon huomiotani. Lähes kymmenen minuutin uhkinnan jälkeen auto oli harjattu ja ikkunat skrapattu ja matka kohti hoito- ja työpaikkoja sai alkaa.
Kesken työpäivän mieheni soitti. ”Sinulle on yllätys, kun tulet kotiin. Voin tosi kertoa sen nytkin. Naapurin pappa katseli aamulla kuinka ahersit kylmässä autosi kimpussa ja päivällä tullessani kotiin, hän tuli välittömästi pyytämään minut avukseen siivoamaan talliamme, jotta saisit autosi sinne parkkiin.”
Tämä meidän ihana naapurin pappamme oli yhdessä mieheni kanssa siivonnut tallimme ja kolannut sen edustan niin, että saapuessani kotiin, sain autoni parkkeerattua talliin, suojaan lumelta, ja papan antamien parkkiohjeiden mukaan. Voisiko sitä enempää pyytää kuin aamulla yhden kymmen minuuttisen lisää, joka on ennen kulunut auton putsaamiseen! Siellä se pikkuinen pörisevä ja koliseva nelipyöräseni on, puhtaassa ja järjestyksessä olevassa autotallissa!
Mutta koko tämän postauksen pointti on, että hyviäkin ihmisiä löytyy, ja heitä voi löytyä niinkin läheltä kuin seinäsi takaa. Heistä voi tulla yksiä elämäsi tärkeimpiä henkilöitä, keiden puolesta voisit tehdä lähes mitä vain. He vain muodostuvat vaivihkaa osaksi perhettänne. Naapurit, he ovat sitä parhautta! <3
Anna