Noniin. Tänään oli ensimmäinen päivä jolloin arki osui täydellä tehollaan vasten kasvoja. Aamulla sitä jaksoi herätä hyvissä ajoin, jo kuuden aikoihin, mutta voi hyvänen aika kun kello saavutti tuon puolen päivän, niin sulkemalla silmät työpisteeni ääressä olisin aivan satavarmana nukahtanut siihen! Väsytti niin maan älyttömästi, mutta onneksi se meni ohitse. Tosin tämän päivän tein hieman lyhyempänä, kun töiden teko vaikutti olevan niin osasuoritteista ettei siitä oikein tullut mitään. 

Matka ihan vain lähes yksikseni ilman lapsia meni aivan älyttömän hyvin. Muutamana ensimmäisenä päivänä soiteltiin puolin sun toisin ja tuntui, että ikävä oli niin kova että olisin ollut lähes valmis hyppäämään ensimmäineen koneeseen kohti Suomea. Mutta ei nyt sentään, siirsin ikävän toisaalle ja aloin keskittymään siihen itse asiaan. Lomaan ilman lapsia. Hitsit kuinka ihanaa olikaan aamulla herätä sitten kun ei enää nukuttanut, eli joka aamu viimeistään kahdeksalta. Rasittavaa! 😀 Aamiaisen sai tehdä ihan kaikessa rauhassa ja myös syödä sen. Jos tuntui siltä, että halusi aloittaa aamun altaalla, niin sitten sinne mentiin. 

Siis se vapaus. Vapaus syödä rauhassa, shoppailla rauhassa, tehdä asioita noin yleisellä tasolla ihan rauhassa, oli kyllä aivan loistavaa ja jotenkin tuntui siltä, että tuo viiden päivän miniloma tuli enemmän kuin sopivaan saumaan. Kotopäässäkin hommat olivat menneet todella hienosti eikä ikävä ollut kovin päässyt ottamaan poikia haaviinsa. 

Sunnuntaina kun lähdimme Miamista kohti Helsinkiä, odotin vain niin sitä että näkisin pojat. Siinä vaiheessa se jännityksen sekaisa ikävä otti niin ylivallan, että saatoinpa jopa muutaman kyyneleenkin tirauttaa. Onneksi lento meni todella haipakkaa, koska lento ajoittui yöaikaan joten luontaisesti tuli levättyä muutama tunti. Saatuamme matkalaukkumme en edes ehtinyt katsomaan mihin seuralaiseni jäi, vaan rynnistin suurinta vauhtia kohti EXIT kylttiä ja maitolasisia liukuovia. Ovet aukesivat ja näin mieheni valkoisessa teepaidassa nojaamassa rattaisiin. Punaiseen paitaan sonnustautunut esikoiseni huomasi minut ja lähti suunnistamaan väkijoukon läpi kohti minua <3 Kuinka ihanaa olikaan pörröttää niitä vaaleita hiuksia ja saada maailman ihanimmat märät pusut pojilta. Kuopus nosti välittömästi kädet ylös merkiksi, että hän halusi syliin. Siinä apinaotteessaan hän vain halaili ja leikki hiuksillani. Kuinka onnellinen olinkaan! Kaikki hengissä ja yhdessä. 

Alla hieman kuvia minilomaltani, jonka kohokohtana oli ehdottomasti aivan ihana ilta ystävieni kanssa The Orlando Eyen ravintolamaailmassa <3

Abuelo’s. Meksikolainen ravintola. Aivan taivaallisen maittavaa perimeksiloista ruokaa! 

Tampa Downtown

Tampan jäähalli, Amalie Arena

Kissimmee, FL

Sanonko vielä? Oi kyllä. Takana aivan älyttömän rentouttava reissu, jota tämä äiti kyllä kieltämättä kaipasi! 

P.S. Jos haaveilet reissua Orlandoon suosittelen tutustumaan sellaiseen vuokrausvälitysfirmaan kuin Dreaming Orlando. Firmaa pitää yllä hyvä tuttavapariskuntani ja heidän palvelutasonsa on aivan äärimmäisen ystävällistä ja huomioivaa. Lisäksi suosittelen myös lentämään suoraan Helsingistä Miamiin ja Miamista Orlandoon. Lentoaika on tällöin lähes 9 tuntia lyhyempi kuin halvemmalla vaihtoehdolla, joka on yleisimmin kahden välilaskun lento. Ja se istuminen koneessa ja lentokentillä noin 20 tuntia, on aivan täyttä riistoa. Mutta toki. Jos kenttä sattuu olemaan hyvä, voi sen ajan käyttää syömiseenkin ja shoppailuun, koska lentokoneruoat eivät tunnetusti ole hyviä.