Olen kova haaveilemaan, tai no oikeastaan kaikki varmasti ovat. Aina suurin haaveemme on paremman elämän saaminen, eli rahasta ei olisi ns. pulaa joka mahdollistaisi paljon. Ruokakaupassa voisi käydä ilman, että tarvitsisi nolona olla hyllyjen välissä tsekkailemassa tiliä ja laskea jo kärryihin laskettujen tavaroiden yhteishintaa. Raha mahdollistaisi myös matkusteluun perheenä, viikonloppureissuihin, ja no vain asteen verta stressittömämpään elämään. Mutta se on haave se ja tulee varmasti sinä pysymäänkin, jos lottovoittoa ei kohdallemme siunaannu. Mutta elämä on ihan ok tällaisenaankin. 

Täällä Amerikassa olon aikana olen alkanut enemmän ja enemmän miettimään mitä se olisi asua täällä. Siis ihan oikeasti asua. Se on aina ollut iso haaveeni.

Eli täten jättäisit kaiken taaksesi Suomeen. Sukulaiset, ystävät ja tutun ja turvallisen ympäristön ja lähtisit tavoittelemaan parempaa elämää. Kuullostaa hyvältä eikö? Usassa asuminen on aina ollut minun ja isäni yhteinen haave. Vuonna 2008 isäni osti asunnon Usasta, hienon sellaisen. Tarkoituksena oli pitää sitä, vuokrata paikallisille, ja mennä sinne sitten kun mieli sitä sanoi. Ja se toimikin noin suurin piirtein vuoden ajan, jonka jälkeen asunto vedettiin pois vuokrauksesta. Asukkaat, ketkä olivat siinä asuneet tuon vuoden, olivat pitäneet asuntoa täysin pilkkanaan. Aamiaistason seinä oli potkittu rikki, laattoja oli mennyt rikki keittiöstä ja kokolattiamatolle oli ilmestynyt erinäisiä tahroja. Tuon jälkeen asunto pyöri käytössämme vielä seuraavat 6 vuotta ja oli ihanaa vain ostaa liput ja matkustaa tuttuun ja turvalliseen kakkoskotiin jossa oli aina kaikki vaatteet ja petivaatteet odottamassa sinua. 

Muutaman vuoden ajan isäni jaksoi pitää asuntoa, mutta myöhemmin myi sen pois, koska kuukausittaiset kustannukset vain nousivat ja nousivat. Tänään aamulla tutustuin tarkemmin aiheeseen ”Moving to USA”, ja huomasin kuinka moni täältä oikeasti hakeutuukaan pois. Palkat ovat suurimmaksi osaksi hyvin pieniä, ellet työskentele johdossa/kouluttajana/projektipäällikkönä. Toki palkat vaihtelevat myös aloittain todella paljon. Verot ovat täysin riippuvaisia siitä oletko sinkku, avioliitossa, avioliitossa mutta asutte erillään vai oletko perheen ns. pää, eli ainoa tienaaja. Sen mukaan menee myös veroprosentit. Suurin osa palkansaajista tosin tippuu 25% palkkaluokkaan, joka on ihan ok. Lisäksi palkasta pidätetään vielä sosiaaliturvamaksut. Mutta… Eilen juttelin juurikin tästä palkka hommasta ystäväni kanssa. Hän kehui omalla alallaan saavan ihan ok palkkaa, mutta vuosittaiset lomat ovat aivan surkeita ja työpäivät pitkiä, noin  10-12 tuntisia. Lomaa, joka sisältää myös sairaspoissaolot on 2 viikkoa, eli 80 tuntia. Lääkärin todistuksella saat olla enintään 12 viikkoa pois, mutta lääkärit myöntävät sairaslomia yleensä vain jos olet käynyt leikkauksessa. Jos lapsesi menee leikkaukseen, et saa siitä sairaslomaa vaan joudut käyttämään siihen tuota 2 viikon kokonaista lomaa. Hullua eikö? Siinä vaiheessa, kun kerroin hänelle, että Suomessa on vuosittaista lomaa 5 viikkoa, ja töistä saa olla pois enintään 3 päivää ilman lääkärintodistusta, jos esimerkiksi lapsesi on sairs (alariippuvaista!), ja että nuo eivät vähennä kesä- tai talvilomiasi,kehuivat he muuttavansa suomeen, vitsillä toki. Kunhan kerroin myös ns. extrarahasta lomien jälkeen (alariippuvaista!!) oli hän kuin puulla päähän lyöty. We are so going to move to Finland! 

Eläminen, siis ruoka, vaatteet yms kulutustavara on täällä edullista ja kaupat notkuvat tuoreista lihoista ja kaloistaan. Designer vaatteita saa Outletista noin 50 euroa, tai jopa enemmän, halvemmalla kuin suomalaisesta vastaavasta kaupasta. Joten sen puolesta ok. Bensa ja diesel on edullista. Gallonalta diesel maksaa noin 2,5 dollaria ja gallona vastaa hieman reilua kolmea litraa. Mutta sitten muu eläminen saattaa yllättää. Vakuutus maksut ovat kalliita, kuten myös tosin suomessa, mutta lasten päivähoitomaksut sitten vasta ovatkin kalliita. Tuokin on tosin hyvin osavaltio riippuvaista. Toisaalla se voi maksaa 500 dollaria per lapsi ja toisaalla 1200 dollaria per lapsi, eikä tuo ole sidottu siihen kuinka paljon tienaat, kuten suomessa. 

Autot ovat edullisia, mutta varaudu maksamaan maksut tulliteillä, joita täällä on. 

Lopputulos tälle pikaiselle tutkimustyölle, kuulluille kokemuksille ja nähdylle toiminnalle päädyin siihen tulokseen, että kyllä suomessa vaan on hyvä asua. Ei tarvitse pelätä käärmeitä tai ötököitä samalla tavalla kuin täällä, työskennellä pitkiä päiviä, joka on pois perheen yhteisestä ajasta tai pelätä, että joku kidnappaa lapsesi, ryöstää sinut tai jopa murhaa. Sitäkin tapahtuu täällä, 18x enemmän kuin suomessa. Ei tarvitse maksaa korkeita päivähoitomaksuja, tai siis ainakaan noin korkeita, tai elää ilman läheisten luomaa tukiverkostoa, joka mahdollistaisi myös pariskunnan yhteisen ajan arjen pyörityksen lomassa. Siitä en olisi valmis luopumaan! Olen onnellinen, että olen saanut lapsena ja aikuisena mahdollisuuden nauttia matkustelusta läheisteni kanssa ja kokea mitä mielenkiintoisimpia paikkoja. Mutta muuttamien toiseen maahan, ei ei kiitos. Toki ensimmäiset kuukaudet ovat niin kutsuttua puppy love meininkiä, että sitä vain on korviaan myöden rakastunut uuteen elämään, mutta pian se todellisuus iskeekin vasten kasvoja, kun ympäristöstä ja ihmisistä tulee osa jokapäiväistä arkea eikä elämässä sittemmin ole mitään ihmeellistä. Rankkaa, mutta näin olen kuullut monen ulkomaille muuttaneen suusta, ja näin uskoisin sen itsekin menevän.