Noniin, elikkä täällä ollaan ja todistettavasti hengissä 😉 Koneet eivät tippuneet taivaalta, mutta en todellakaan sano etteikö olisi tuo ajatus pahimpien turbulenssijaksojen aikana käynyt mielessä! Helsinki- Lontoo välillä nukahdin koneeseen ja heräsin siihen rämäykseen, joka oli täysin verrattavissa esimerkiksi pyörällä seinää päin ajoon. Eli toisin sanoen aivan järkky rysäys! Lontoo-Philadelphia väli olikin sitten suurimmaksi osaksi juuri tätä rytytytyty tymtym menoa, 7h46min ajan 😀 Onneksi oli mahdollisuus katsella leffoja ja kiinnittää huomio niihin, muulloin koko lentomatka olisi mennyt sydämmen tykytyksiin ja huolehtimiseen. Viimeinen veto Philadelphia-Orlando oli taas puolestaan ihan ok. Turbulenssia oli kyllä, mutta jotenkin tuon ylilennon jälkeen varmaan mikä tahansa pomputus olisi ollut ihan ok. 

Lontoo

Saavuimme Orlandoon eilen illalla, paikallista aikaa klo 18.45. Tuohon mennessä olimme matkustaneet yhteensä 18 tuntia, joka siis sisältää lennnot ja vaihtoajat. Hyvin normaali, jopa hieman lyhyempikin matkustusaika kuin yleensä. Yleensä tämän välin matkustamiseen kuluu yli 20 tuntia, jos ottaa halvat hinnat ja kaksi välilaskua. Tällä kertaa vaihtoaikamme lentokoneiden välillä olivat muutaman tunnin luokkaan, joka ei todellakaan meinannut riittää Amerikan päähän saapuessamme. Ai miksi? Koska täällä on niiiiiiin tarkkaa tuo passi/lupavalvonta. Ja hyvä niin. Mutta eilisten virkailijoiden työtahdin kanssa meinasi kyllä usko loppua kesken! Etanavauhdilla rupatellen matkustajien kanssa kerrallaan 10-15 min… 

Laukku turvallisesti taas omissa käsissäni

Suunnaksi, Kissimmee

Saatuamme matkatavaramme sekä automme lähdimme ajamaan kohti majoituspaikkaamme, joka osoittautuikin aika isoksi meille kahdelle. Täällä on 4 makuuhuonetta, 3 kylpyhuonetta ja kaksi erillistä vessaa. Mutta pienempiä ei kuulemma ollut vapaana. Asuntoon pääsy vain meinasi olla kiven takana, koska emme saaneet avaimmia kahvasta roikkuvasta key boxistsa. Meillä oli tuon boxin numero, mutta emme saaneet sitä auki. Siinä vaiheessa otin soiton Villan vuokranantajalle, jonka neuvojen avulla boxi vihdoin avautui. Tyhmät suomalaiset, hän varmaan ajatteli. 

Tavarat sisälle, Papa John’sista tilaamaan pizza ja walmartiin hakemaan ruokaa ja taloustarvikkeita. Vitsit, että saa olla tarkkana mitä sitä hyllystä ottaa! Täällä on paljon tuotteita joihin on lisätty sokeria tai muita makeutusaineita, ja niitä on oikeesti tungettu siis kaikkialle! Jopa leipääkin sai esimerkiksi kanelisokerin makuisena. Ja luonnollista mysliä en onnistunut kyllä vieläkään bongaamaan. Lapsille tosin hyllyiltä olisi löytynyt sadoittain erilaisia sokerikuorrutettuja muroja joista valita mieleisensä.

Kävin Orlandossa perheeni kanssa viimeksi 2 vuotta sitten, ja tuohonkin reissuun verraten ovat kyllä ruokakaupan, etenkin Walmartin, hinnat nousseet aika roimasti ylöspäin. Enää ei ollut halpaa vettä tai aamupalapekonia. Puhumattakaan vaippojen hinnoista, jotka olivat nousseet 4-5 dollaria viime kerrasta. Samalla reissulla taas pyörittelin päätäni tälle heidän muovipussitetulle kulttuurille. Yksi maitotonkka ja mehu, uusi pussi. Lehti, uusi pussi jne.. Määrään joka olisi mahtunut suomessa heittämällä kahteen muovipussiin, pussitettiin se täällä puolestamme (kuten täällä on tapana) 20 muovipussiin (!!). Ei vaan voi ymmärtää. 

No, tässä tämä tältä erää. Sain villamme internetin kautta myös puhelimeeni netin toimimaan, joten pääsee latailemaan kuvia ja tekstejä reissun päältä 🙂 Nyt menen, ukkosmyrskyn riehuessa ulkopuolella, tekemään aamiaista ja suunnittelemaan mihin sitä suuntaisi tänään. 

Have a great day!