Noo… Ei ihan ystävänpäivään mennessä tullut täytettyä tavoitettani, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä. Matkaa tuohon ns. alkuperäiseen vaakalukemaan ja vaatekokoon on tosin edelleen, mutta olen taas kerran tässä kuukausien mittaan todennut, että paras tapa karisuttaa pitkin kehoa kertyneitä kiloja, kun hoidat homman hyvin hyvin hitaasti. Ei voi olla niin kauhean kova kiire päästä siihen ihannepainoon ja ihannevartalokuvaan, että ei raaskisi hieman käyttää päätä ruokavalion suunnittelulle ja liikunnalle. Jos hairahdat näille puristepussidieeteille, ja sanotaan, että elät täysin niiden varassa muutaman kuukauden ajan, niin kyllähän siinä paino varmasti tippuu ja peilikuvasikin kapenee. Mutta kannattaa aina miettiä sitä jälkeistä aikaa kun palaa siihen normaaliin ruokaan. Silloin voikin käydä hassusti ja kilot hiipivät takaisin lanteillesi.

Laihdutusprojektista tulee tehdä elämäntapa. Se ei saisi olla dieetti muodossa, koska niissä useimmiten käy juurikin kuvailemallani tavalla. Kukaan ei kiellä ettetkö voisi suorittaa jotain tiettyä dieettiä jotain tiettyä aikaa, mutta et sinä aina tule sitä noudattamaan. Vähitellen sinun tulee alkaa syömään normaalia ruokaa, mutta tärkein pointti syömisessä onkin se, että mitä syöt, kuinka paljon syöt ja koska. Ja se JUOMINEN. Siitä kannattaa pitää kiinni. Ihosi kyllä kiittää kun jaksat juoda vettä ja työpäivän päätteeksi jalat eivät ole niin turvonneet, kun nestetasapaino on ollut hyvin hoidettua.

Itselläni tämä kyseinen projekti on kestänyt nyt muutamia kuukausia ja painoa on karissut noin kymmenisen kiloa. Olen ylpeä, että olen kyennyt suorittamaan tuon painon pudotuksen ilman dieettejä ja joka ilta salilla vietettyjä iltoja. Kertakaikkiaan itsellänikin kaikki lähti ruokailutottumuksista. Karsin kaiken valkoisen vehnän pois, lisättyä sokeria sisältävät tuotteet sekä keinomakeutetut tuotteet. Ainoastaan täysjyväistä puhdasta ja terveellistä ruokaa. Toinen askel oli opetella syömään noin 3 tunnin välein ja lopettaa se iänikuinen napsiminen. Se on jännä kuinka sitten jo 4 tunnin syömättömyyden jälkeen sitä olisi valmis vaikka syömään koko kaapin tyhjäksi, aivan sama olisiko se rasvaista vai terveellistä. Siinä vaiheessa mieli ja maha hamstraavat vain nopeasti täytettä kurnivan mahan pohjille, jota seuraa vetämätön ja huono närästävä olotila. Se ei ole se mitä tulisi tavoitella. Syömisen tulee olla pieni hetki nautintoa ja rauhoittumista hyvän ruoan ja miksipä ei myöskin hyvän juttukaverin seurassa. Kolmas askel on rytmittäminen mitä kannattaa syödä ja milloin. Tuohon jokainen löytää vastauksen itsestään ja ainoastaan kokeilemalla. Toisille sopii sipulit ja vahvat maut päivällä, toisille illalla. Kun taas toisille ei koskaan. Toisille hiilarit eivät tuota mahan pönötystä ja huonoa oloa päivällä, kun taas toisille ne tuottavat. Kaikki nämä tulevat sinulle selviksi, kun vain tutustut kehoosi ja opit tuntemaan sen. Pian opit kuinka kehosi sietää esim. pastaa ja perunaruokia keskellä päivää tai vahvasti maustettuja chilillä kruunattuja aasian makuja. Itselleni hiilarit tai kovin vahvat maut eivät sovellu lounasaikaan, juuri tuon ylitäyteen tulemisen ja mahan pönötyksen sekä närästyksen puolesta. Niistä ei vain tule hyvä olo. Siksi syönkin päivisin yleensä lämmintä kasvis pitoista ruokaa, keittoa tai salaattia. Niilläkin jo maha täyttyy mennen tullen! Ja mitä tulee sitten tuohon neljänteen askeleeseen. Se on juominen. Veden, puhtaan veden juominen. Normaali ihmisen tulisi juoda vuorokaudessa n. 3 litraa puhdasta, hiilihapotonta ja makeuttamatonta, vettä. Vettä ei tulisi juoda litraa kerrallaan, vaan lasillinen siellä sun täällä. Liika veden juonti kerralla saattaa liuottaa kehostasi vitamiinit ja hivenaineet osittain pois, kun taas hidas ja harkittu juominen vain tekee ihollesi ja kehollesi hyvää. Ja pitää kehoon koostuvat nesteet kurissa. On se vesi vain ihmeellinen, mutta sen juominen kannattaa opetella.

Vasta viimeisenä askeleena ottaisin mukaan liikunnan. Kunhan olet tottunut ja oppinut tuntemaan kehosi ja olosi alkaa olemaan hyvä, kannattaa ottaa liikunta mukaan. Sanotaan, että painonhallinnan perus pointti koostuu 80% ruokailutottumuksista ja ruokavaliosta ja 20% liikunnasta. Eli toisin sanoen, liikunnalla vain kiihdytetään aineen vaihduntaa ja kiinteytetään kehoa. Itse olen vasta nyt viime aikoina lähtenyt liikkumaan oikein kotiseinien ulkopuolelle. Tähän saakka olen kotona keskittynyt venytyksiin ja perus lihaskuntoon noin 2x viikossa. Tämä käsittää siis jalat, vatsan ja kädet. Punnerrukset, kyykyt ja vatsalihakset. 

Instragramin puolella olenkin julkaissut muutaman kuvan hästägeillä #mammakuntoilee #kuntokuuri. Näille selostusta alempana.

Kävin pitkän aikaa aiemmin jo viime syksynä paikallisen opistomme järjetämällä joogatunneilla. Tykkäsin niistä, ei sillä, mutta joulutauon jälkeen sitä alkoi vain miettimään, että töihin paluun jälkeen aikaa liikkumiselle ei jää kovin paljon, joten sen tulee täten olla laadukasta, ammatilaisen valvomaa ja ohjaamaa liikuntaa, joka oikeasti ehtii käymään jokaisen luona ohjaamassa sinut oikeaan asentoon. Joten jätin opiston joogan ja nyt oikeastaan tällä viikolla olen päässyt käymään spinningissä sekä ilmajoogassa. Mielestäni tuossa on hyvä tasapaino. Toinen tunnin harjoitussessio on rankkaa ja aerobista, kun taas toinen on enemmänkin oman kehon kanssa venyttelyä ja syvien lihasten harjoittamista. Moni varmasti tietää ja tuntee spinningin, mutta eivät ole koskaan kuulleetkaan ilmajoogasta. Ilmajooga on vastikään Suomeen rantautunut joogan laji, joka suoritetaan osittain maassa suoritettavien liikkeiden parissa, mutta suurimmaksi osaksi tuon silkiksi kutsutun kankaan kanssa. Kävin eilen ensimmäistä kertaa ikinä ilmajoogassa ja rakastuin täysin! Rakastuin siihen ilmapiiriin, mikä joogasalista huokui heti kun astuin sen ovista sisään ja siitä, että tunti oli oikeasti ammattilaisen ohjaama ja suunnittelema.

Kuva lainattu netistä, mutta kuvassa roikkuvat kankaat ovat silkkejä, joiden avulla ilmajoogaa suoritetaan .

Ilmajoogan pääperiaate kulkee kehon hallinnassa ja tärkein sen asentoihin menossa on luottaa itseensä ja ohjaajaan. Eilen kun kuulin, että maassa tehtyjen liikkeiden jälkeen tuli aika asetella silkki lantiollesi ja heilauttaa itsesi sen varaan lepäämään, sai jo minulta varmaan hieman epäileväisen katseen. Lisäksi tuota heilautusta seuraisi silkin varassa roikkuminen jaloilla pääalaspäin, niin ajattelin jo, että noway! En suostu. Mutta olin tullut kokeilemaan uutta, ja millä voisin tietää jos en kokeilisi. Joten suoritin jalkojeni sidonnan silkkiin ohjaajan antamien ohjeiden mukaisesti ja roikuin. Ja se tuntui hyvältä! Koko tunti tuntui niin hyvältä, että rakastuin siihen lajiin ja sen jälkeiseen olotilaan aivan päätä pihkaan. Enkä malttaisi odottaa ensi viikon torstaita! 

Oman kuntasi ilmajoogatarjonnan löydät netistä, mutta Tamperelaisille sekä lähikuntalaisille voin ilolla ja lämmöllä suositella keskeisellä paikalla Tampereen keskustaa sijaitsevaa Lentävää mattoa. Heidän henkilökunnastaan ja salista jäi niin mukava sekä lämmin vaikutelma. 

Mutta nyt, pääsiäisen viettoon. Ihanaa pääsiäistä!