Tänään oli ensimmäinen päivä töissä tuon kaksiviikkoisen loman jälkeen. Jännä kuinka kahdessakin viikossa saattaa unohtaa aivan täysin mitä missäkin on tapahtunut ja mihin missäkin on jääty. Mistään ei oikein meinannut tulla mitään ja suurin osa päivästä menikin loman aikana tapahtuneiden asioiden kuittailuihin ja korjailuihin. Josko huomenna hieman paremmalla menestyksellä. 

Kahdessa viikossa ehti myös todellakin totuttautua uuteen rennompaan unirytmiin. Lomalla sitä mentiin nukkumaan, kun silmä alkoi painamaan, eli noin klo 22-24 aikaan. Ja aamulla noustiin yleensä klo 9 aikaan valmistamaan aamiaista ja nauttimaan siitä kaikessa rauhassa. Noh, nuo ajat ovat nyt takanapäin. Tänään aamulla pilkoin itselleni jättirasiallisen meloneita, banaania ja päärynää aamiaiseksi töihin, lohisoppaa muovikippoon ja juomapulloon vettä ensiavuksi kurnivaan mahaan. Ehkä tämä normi unirytmikin tästä taas asettuu, ajallaan 🙂 

Loma oli kyllä siis todellakin rentouttava ja tuli tarpeeseen. Toissa viikkoisen Varsinais-Suomen reissailumme jälkeen kävimme Puuhamaassa, Korkeasaaressa ja vietimme paljon mökillä. Mökillä kun saa vain olla ja lapset peuhaavat liukumäissä, trampoliinilla ja  leikkivät muilla pihaleluilla ja koira saa juoksennella pitkin metsiä. Muutenkin mökillä on niin ihana nukkua, koska siellä on aivan hiiren hiljaista, pilkkopimeää ja viileätä. Unelma! Lomalle osui myös yhdet häät, ihanat sellaiset. Hääpari tottakai juhlan suloisimmat, tunnelma rennon asiallinen, ruoka taivaallista ja muut vieraat todella mukavia. Kerrassaan siis todella onnistunut hääjuhla, joka toi paljon muistoja pinnalle omistamme, jotka olivatkin jo huimat kaksi vuotta sitten. 

Kohta lentää morsiuskimppu! 

Puuhamaan reissumme oli myös menestys, mitä tulee uskominen poikamme sanoihin. Liukumäet olivat kuulemma tosi kivoja ja puiston laitamilta löytyneen ison leikkipuiston uumenista ei poika olisikaan halunnut lähteä millään pois. Myös veneajelu minilammella oli kiva, myös äidinkin mielestä ja isä viihtyi pojan kanssa golf autoradalla kuin myös carting radallakin. Ja se Puuhanalle, se vasta kuulemma kiva olikin!! Päivän päätteeksi päätimme mennä uimaan Puuhamaan yhteydessä olevaan vesipuistoon. Vesi oli aivan tajuttoman kylmää vaikka ilma olikin yli 20 asteista! En ymmärrä kuinka muut lapset ja aikuiset siesivöt uiskennella vedessä ihan tuosta noin vaan 😀 Kotimatkalla poikkesimme Hämeenlinnan keskustaan syömään thaimaalaiseen ravintolaan, jossa samalla vastaanotimme mieheni vanhemmilta suru-uutisen; heidän 14- vuotias koira oli jouduttu lopettamaan. Ja tuo tietohan musersi mieheni aivan täysin ja itsellä oli kyllä autossa nieleskelemistä jotteivat lapset nyt aivan ihmeissään olisi olleet. Mummulassa kerroimmekin sitten esikoisellemme mitä Koiralle oli tapahtunut ja hän vaikutti ymmärtäneen asian. ”Millä se Koira lensi sinne taivaaseen?”, kysyi hän monta kertaa illan aikana. 

Korkeasaari reissumme tapahtuikin tuossa viime keskiviikkona, joka sattui olemaan varmaan koko viikon kuumin päivä! Kuumuus tietysti vaikutti siihen ettei eläintarhan eläimiä ollut kovinkaan ”näytillä”, vaan he olivat vetäytyneet koloihinsa viilentymään. Lukuunottamatta yhtä tiikeriä, joka päätti keikistellä meille vierailijoille oikein olan takaa! 

Kuopuksemme ei myöskään ollut kovinkaan innoissaan kuumasta päivästä eikä hän oikein saanut sitten nukutuksikaan vaunuissaan. Äidin syli oli huomattavasti paljon viihtyisämpi paikka kuin vaunut, joten tulipa sitten samalla 13 kilon käsitreeni maailman rakkaimmalla painolla <3 Kyllä tuo Korkeasaari vain on niin mukava paikka käydä. Aina siellä viihtyy niin hyvin ja päässiahan on, että lapset tykkäävät. Viime keskiviikosta meillä onkin asustanut taapero ja apina/tiikeri/karhu 😉 

Onneksi tässä töihin paluussa on yksi todella kiva juttu. Olin nimittäin fiksu ja jätin vielä yhden lomaviikon syksylle, koska tattadadaadadaa, olemme lähdössä viikoksi Roomaan syksyllä. Lasten kanssa. Ei kyllä malttaisi millään odottaa niitä aivan mahtavia historiallisia kohteita, sitä ruokaa ja kaikkea mitä Roomalla onkaan meille tarjota! Samalla ottaisin myös vinkkejä vastaan hyvistä kantorepuista/rintarepuista. Tällä siis tarkoitan sitä, että repulla olisi mahdollista kantaa lasta joko edessä kasvot menosuuntaan/vanhempaansa vasten ja toimia selkäreppuna pikkumatkustajalle kohteisiin joihin ei rattailla pääse. Ja jos vaikkapa satut itse olemaan valmis luopumaan omastasi, joka kyseiset ehdot täyttää, niin laita ihmeessä spostia: ripauselamaamme@gmail.com! 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 🙂