Ja taas sitä mennään. 3-vuotias poikamme on aina ollut sellainen on/off nukahtelija. Viimeisen vuoden mittaan huoneen nojatuolilla on istunut vuorollaan minä, vuorollaan isänsä, toisinaan jopa 2-3 tuntia! Voi kyllä…. Sitten alkoi jo oma jaksaminen raskauden loppumetreillä olemaan finaalissa, joten päädyimme ns. palautus unikouluun, jossa lapsi palautetaan aina takaisin omaan sänkyyn, sen kummempia puhumati tai katsomati. Se alkoi päivä toisensa jälkeen toimimaan kunnes sitten jouduimme lähtemään evakkoon asunnostamme remontin takia. Ja sitten tuli järjetön flunssa pojalle ja unikouluilu jäi, taas. Marraskuusta lähtien olemme palanneet takaisin tähän ”istutaan tuolilla, kunnes poika nukahtaa” -metodiin.  Mutta sitten tänään taas alkoi unikoulu seurauksena pitkän istumisen jälkeen, jota seurasi itkustaminen. Tällä kertaa tosin erilainen ja vaikuttaa toimivan. Tyylinä seuraavanlainen: poika nousee pois sängystään, jolloin talutetaan takaisin ja peitellään. Ovelta sanotaan hyvän yön unet. Vastakaikua tosin ei kovin kuulunut. Jos kuulee, että poika nostaa päätään, seurasi käsky laskea pää takaisin tyynyyn. Toimii! Lopuksi kun alkoi tulla maankuuluja tekosyitä, kuten pissahätä, nenä vuotaa jne, tuli käyttöön varmasti valtaosan vanhempien käyttämät; kiristys, uhkailu, lahjonta. ”Jos nyt nukut nätisti, voidaan pyytää mummua ostamaan jätskiä lauantain karkkipäivää varten, mutta jos et, niin silloin ei tule jäätelöäkään.” Johan alkoi uni maittaan!!! 🙂 Katsotaan nyt kuinka jatkossa tämä homma etenee. Motto: ”Mitä vähemmän asiasta stressaa sitä paremmin se luonnistuu. ” 

Toivottavasti naapurimme eivät kauheasti kärsineet pojan desipeleistä….! 🙂