Oman elämänsä arvostaminen. Ehkä yksi haastavimmista asioista ihmiselle johon tulisi kiinnittää huomiota. Eritoten näin ruuhkavuosia elettäessä sitä alkaa elämään herkästi niin lasten kuin muidenkin elämää jolloin sitä tulee unohdettua oma itsesi ja oma hyvinvointisi. Minulle on usein oikeasti käynyt juuri noin. Annan miehen mennä harrastuksiinsa, jotta hän olisi hyvässä kunnossa ja koska hän tykkää niin kovasti pelaamistaan lajeista, ja unohdan kokonaan huoltaa itseäni. Miehen mennessä menoilleen tarjoudun tietysti olemaan lasten kanssa kotona, joka on tietenkin aivan mahtavaa, koska aika heidän kanssaan on muutenkin nykyään kortilla. Alkukeväästä kävin viikottain spinningissä ja ilmajoogassa, mutta yhden aivan järkyttävän sairasteluaallon saattelemana nuo harrastukset jäivät ja nykyään olen tyytynyt vain iltalenkkeihin koiramme kanssa, sitten kun mies joskus iltamyöhäisellä saapuu menoiltaan. Olen vain luovuttanut kaiken oman aikani pois, jonka voisin käyttää omaan hyvinvointiini. Eilen sain oikein jo lääkärin määräyksen alkaa liikkumaan säännöllisesti, koska taas kerran minut on jämähdyttänyt aivan järkyttävä niskakipu, joka ei meinaa millään antaa periksi. Säännöllisellä liikunnalla nämä niskakivut voisivat kuulemma vähentyä huomattavasti, joten nyt on aika alkaa taas kiinnittämään huomiota itseeni ja alkaa liikkumaan, kuten juurikin joogaamaan.

Vietimme viikonlopun mökillä, taas,  ja lauantaina auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta tunsin oloni vain todella tyytyväiseksi. Tyytyväiseksi elämääni jota elän tällä hetkellä. On asioita joita elämästäni puuttuu täysin, suurin näistä on ystäväpiiri tai ainakin yksi tai kaksi läheistä ystävää läheltäni, mutta kaikkea ei voi aina saada. Onneksi sentään perheeni ja lähipiirini on aivan mahtavan tiivis, eritoten mieheni puolelta. Heidän kanssaan jaamme arjen kaikki ilot ja surut, unohdukset ja munauksemme moittimatta ketään. Se, että perhesuhteet voivat hyvin, merkitsee minulle todella paljon, koska myönnän olevani enemmänkin perheihminen ja viihdyn kotona niin oman perheeni kuin sukulaistenikin kanssa. En voisi millään elää elämääni, jos en voisi esimerkiksi työmatkalla soittaa äidilleni ainoastaan vaan kuullakseni hänen äänensä tai soittaakseni isälleni kysyäkseni kuinka hän on voinut haastavan kevään jälkeen.

Myös se, että voimme elää huoletonta elämää vailla suurempia huolia on nostanut tyytyväisyden tasoani entisestään. Taloudellinen tilanteemme on parantunut jonkin verran sitten alkukevään, joka on mahdollistanut meille paljon. Sen myötä myös suuren suuri kivi on tippunut harteiltani. On aivan mahtavaa voida käydä kaupassa ja ostaa tuoretta lohta palvelutiskiltä tai vaikkapa kunnon pihvit grillattavaksi. Suurempiin reissuihin ei kovin ole ylimääräistä, mutta jo pelkästään huolettoman arjen pyörittäminen on todella suuri juttu meille. Kyllä sitä sitten taas ehtii matkustella myöhemminkin! 

Myös työelämässä tuntuu menevän kovaa ja uusia asiakkuuksia tulee koko ajan lisää. Parasta työssäni on se kun saa positiivista palautetta asiakkailta tai pomolta tai kun saavuttaa sen pisteen, että voi luottaa itseensä niin paljon että voi sanoa olevansa 100% varma jostain asiasta. Työporukkamme on myös todella ihana ja eteenpäin kannustava, josta olen enemmän kuin onnellinen. Oikeastaan parempaa henkeä saa kyllä hakemalla hakea! <3

Ainoa mihin en ole tyytyväinen, on minun kroppani, ulkoisesti. Vaikkakin olen onnistunut tiputtamaan painoani noin 9 kiloa sitten viime syksyn, on kroppani edelleen se sama muhkurainen ja pullava. Toisinaan inhoan noita jenkkakahvoja, vatsaani, paksuja reisiä ja sääriä aivan tajuttoman paljon, kun taas toisinaan olen todella tyytyväinen, jopa niin tyytyväinen, että innostun napsimaan kuvia tai pyytämään mieheni ottamaan niitä. Kuvat nähtyäni se todellisuus iskee taas; normaalia uhkeampi nainen. Tuosta ajattelutavasta haluan eroon, mutta luulen että ainoa tapa irrottautua siitä on vain riuhtaista itseään oikein kunnolla niskasta kiinni ja raivata perheemme kalenterista aikaa omalle liikkumiselleni. 

Mutta kaiken kaikkiaan, elämä on ihan ok. Tämän vuoden varmasti tärkein opittu asia on ollut elää elämää kuin se olisi viimeinen eletty päivä ja tehdä siitä sellainen, että siitä oikeasti nauttii. Ei kliseinen, vaan aito ja juuri sinun näköisesi.

Iloa päiviinne! <3