Retki Tampesteriin lasten kanssa
Tänään oli siis lasten kanssa retki, esikoinen sanoja lainaten, bussiautolla, Tampereelle. Hienosti jaksoi 3-vuotias kävellä tuon rapiat 2 kilometriä, vaikkakin lähteissä jo itsekseni epäilin ideaa laittaa hänet kävelemään noin pitkää matkaa. Mutta turhaan epäilin! Mentiin täysin hänen määrittelemäänsä tahtia, arvuuteltiin minkä merkkinen auto seuraavaksi tulee vastaan, etsittiin röllipeikkoja metsistä matkan varrella ja ”soitettiin” veturin kuljettajalle, että ”vauhtia nyt siihen junaan, me halutaan nähdä se”… Mutta eipä nähty junaa. Höh. Ja hei, katsokaahan tuota ilmettä mikä hänen kasvoiltaan löytyi heti bussiin päästyämme!! Jee, jee! (Pikkuveikka senkun jatkoi jo kotonaan aloittamiaan päiväunia 🙂 )
Matka jatkui kohti Pikkukakkosen leikkipuistoa kunhan kaupungille päästiin. Siellä sattumalta tavattiin tuttavaperhe ja esikoinen sai leikkiseuraa, tuttua sellaista, vaikkakin koko puisto oli tietenkin täynnä lapsia kirmailemassa vanhempineen, pääsääntöisesti äiteineen, oikeastaan.
Ja kyllähän siinä temmellyksessä nälkäkin iski, joten Rosson kautta mummulaan. Viimeisessä kuvassa herralla olikin jo kova kiire päästä määränpäähämme.
Todellakin otetaan uusiksi tällä kokoonpanolla tämä kokemus, kun kerta niin upeasti meni kaikkineen päivineen koko päivä!
Bytheway.. Mahtavaa asua näin lähellä sitä omaa lempparikaupunkia, Tamperetta. Siellä aivan keskustassa en välttämättä haluaisi asua, mutta en siltikään liian kaukanakaan. Se tunne BigCitystä pitää olla helposti saavutettavissa ja näin se onkin ♥