Sairastupa vol. 100?!
Niin sitä taas naista viedään.
Ärsyttävä yskä ja pärskintä ovat kestäneet jo lähes kuukauden päivät ja viime perjantaina sain itseni raahattua työterveyslääkärille, koska oma äitini näin käski. Ja äitejähän tulee uskoa, eikö totta…? No ei nyt aina, mutta ehkä tuolla kertaa oli hyvä, että uskoinkin.
Diagnoosiksi lääkäristä lähteissäni sain keuhkoputkentulehduksen ja poskinonteloidentulehdukset, molemmilla puolilla siis. Kasa lääkkeitä apteekista matkaan ja takaisin töihin. Maanantaina olin kotona lepäilemässä, koska oli vain veto jo niin nollilla ja viikonlopun yöt olivat menneet enemmän tai vähemmän köhiessä.
Tiistaina palasinkin jo takaisin töihin, vaikkakin sairaslomaksi tuo päivä oli vielä minulle merkattu. Maanantain lepopäivän jälkeen olo oli entistä sairaampi, josta päädyinkin johtopäätökseen, että kotona ollessa sairastuu entistä enemmän, kun on aikaa sairastaa. Töissä kun ei ”ehdi” sairastamaan, on mahdollisuus tästä taudista parantumiseen 100x parempi. Tai sitten ei…
Nyt kaksi päivää töissä olleena voin kertoa, että huhhuh! Tää pää nimittäin räjähtää varmaan ihan kohta, ainakin paine siellä on jotain ihan tähtitieteellistä.
Siksi sairastupa vol 100?!, koska tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana joku meistä neljästä on ollut pärskimässä tai niistämässä jonkin nurkan takana ja vähintään viikottain kainaloani on koristanut nuhainen nelivuotias tai tukkoinen yks vuotias. Mutta tämä on tätä. Flunssakausi.
Terveisiä täältä sängyn pohjilta.
Pysykäähän terveinä!