U-H-M-A, UHMA!

Uhma, se aikakausi jolta olemme tähän saakka säilyneet. Kunnes nyt lähipäivinä tämä ei niin haluttu– vierailija nimeltään Uhma, on rantautunut meille. Tämän vierailijan myötä kaikki ruoka on pahaa, äiti ja isi on välillä todella tyhmiä, tavaroita ja leluja ei kunnioiteta vaan niitä käsitellään kuinka sattuu, rikotaan huomiota saadakseen, jonka jälkeen tietenkin itketään kun kiva lelu on nyt rikki! Kaikki on vain niin tyhmää. Kitistään niin pitkään, kunnes asia tapahtuu niinkuin Hän käskee ja jos asia ei niin mene (joka muuten tapahtuu varsin usein) on edessä koettava itkupotkuraivari.

Kaupassa käynti. Se sujuu ihan hienosti, onneksi, ja siellä meitä vanhempia kuunnellaan ja käskyt otetaan heti vastaan. Kaupungilla kuulee usein korvaan lauseen ”Äiti, mä en jaksa kävellä” vaikka sama reitti olisi kävelty miljoona kertaa aiemminkin ilman minkäänmoisia ongelmia. Kaikki on vaan vinossa..

Toivotaan, että tämä on nopeasti ohi menevä kausi, jolle myöhemmin vain naureskellaan. Tuo on vain lapsen elämää. Kaikki me olemme aikanamme uhmailleet, olen siitä kyllä lähes 100% varma. 

Näin. Lyhyesti ja ytimekkäästi.