Uusi jääkiekkokatsomon (sydämmien) valtaaja!
Meidän perhe on hyvin jääkiekkokeskeistä kansaa. Aina kun jäähallissa pelataan kannatettavan seuran peliä, suuntaa sinne isäntä ja vanhempi poikamme. Minäkin sinne suuntasin vielä viikko ennen vauvan syntymää, tosin ihan vain niiden portaiden takia 😀 Niissä oli hyvä vetää rallia jättimahan kanssa, tavoitteena siis supparit. Mutta eivätpä auttaneet. Enemmänkin sain kommentteja, hauskoja siis, että mitä minä siellä vielä tein. Vastaus oli aina yhtä selkeä. Katso alas, ole hyvä. Siinä syy.
Kuten varmasti kaikille on jo varsin selvää, on tämän ison mahan sisältö putkahtanut maailmaan jo reilut 8 kuukautta sitten. Vauvan ollessa kuukauden iässä saimme mielestämme todella mahtavan idean ottaa auto alle ja suunnata koko perheen voimin Lappeenrantaan katsomaan jääkiekkoa. Olin niin mukana, olihan se huippua päästä pois neljän seinän sisästä oikein hotelliin. Ja vieläpä katsomaan jääkiekkoa! Vauva rintareppuun, hoitolaukku täyteen vaippoja ja kosteuspyyhkeitä, selvitys missä voi vaihtaa vaipat tarvittaessa, ja minne voi mennä lähes rauhassa syöttämään vauvaa. Kuullokeetkin olivat mukana ja vauvalla korvien suojana heti halliin saapuessamme, mutta raasuhan peittyi niihin aivan täysin pään ollessa lähes samaa kokoa kuullokkeen puolikkaan kanssa.
Minä ja vauva viihdyimme pelissä noin 15 minuuttia, kunnes omatuntoni alkoi kolkuttamaan siitä kuinka huono idea se olikaan. Halli oli täynnä ja paikkamme oli niin kutsutulla vaaravýöhykkeellä, jossa ei siis ollut syöksyviltä kiekoilta suojaavaa verkkoa. Suuntasin vauvan kanssa hotellille makoilemaan, josta sitten noudimme loput perheestäni pelin päätyttyä. Opetus tästä oli se, että vastasyntyneen paikka on kotona rauhallisessa ympäristössä, eikä kännisten ihmisten valtaamassa jäähallissa, jossa ketään ei kiinnosta onko vauvaa vai ei (tai siis ainakin tuossa kyseisessä hallissa kaikki rynni päälle, vaikkakin oli ilmiselvää pienen ihmisen makoilevan rinnallani).
Tänään olimme suunnitelleet, että lähden halliin katsomaan peliä ja kuopus jää mummunsa kanssa kotiin. Lastenhoito ei kuitenkaan onnistunutkaan ja muu porukka oli hyvin pettynyt etten halliin sitten ennättänytkään. Siitä se ajatus sitten lähti. Päätin kokeilla vauvan sietoa jäähalliympäristössä nyt hänen ollessaan jo 7 kuukautta vanhempi sitten ensi käynnistämme. Muut lähtivät toisella autolla normaaliin tapaan kohti jäähallia ja itse jäin kotiin syöttämään vauvaa. Syötön jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lompsin hallille, vauvan kanssa. Vauva rintareppuun, hoitolaukku olalle, kuullokkeet käsivarsille odottamaan paikoilleen asennusta ja ovista sisään yllättämään muu väki. Ja onnistuin.
Vauva viihtyi pelissä varsin hyvin! Ensimmäisen erän loppuvaiheilla pienelle iski väsy, ja varmaankin myös äiti- ikävä, kun vapaita sylejähän oli pilvin pimein tarjolla. (!) Häivyin käytäville nukuttamaan vauvaa, mutta eihän hän malttanut. Olihan ympärillä kirkkaita valoja ja erimoisia ääniä tutkittavakseen. Erätauko meni leppoisasti ja toinen erä vauvan lähes nukkuessa rintarepussa. Toisen erän jälkeen päätin itse, että suuntamme nyt kotiin. Olihan jo iltapala- aikakin.
Käynnistämme jäi kuitenkin niin hyvä fiilis, että varmasti suunnataan uusiksi katsomaan lauantai peliä, kun sellaisen aika tulee. Viikko pelit jäävät nyt vielä unholaan, kun kestävätkin niin myöhään.
Tapakasvatusta pienestä pitäen!
”Heeei! Täällä on kivaa!”