Voihan vaatekaappi

Joka kerta kun avaan vaatekaappini, se huutaa vastaan ”päivitä minut, ole kiltti!”. Ne samat paidat ja housut ovat pyörineet siellä päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.. Juurikin tänään tuli KappAhlin mainoskuvasto ja ne printit ja ne värit mitkä siellä vallitsivat, valkoinen ja sinisen eri sävyt, houkuttelevat niin vietävästi hakemaan niitä kaupasta hyllyyn. Mutta mikä on etten saa niitä hommattua kaappiini?!

Ehkä tämä piheys.. En raaski ostaa uutta usein varsinkaan näin äitiyslomalla ollessani kun tulot ovat muutenkin laskeneet suhteelliseen radikaalisti totutusta. Ja se, että itseni kohdalla olen jo luovuttanut tyytynyt elämään rytkyissäni, kunhan lapseni saavat vain parasta. Mutta miksi oon antanut tän tapahtua? Kauheeta todeta tämä tuomio. Äitiyslomalla ollessa ei kyllä tosin kauheasti tule poistuttua kotipihaa kauemmaksi, no ruokakauppaan kerran viikossa, mutta kuitenkin mihin tarvitsisin niitä uusia ihania vaatteita? Itselleni, omaa mieltäni piristämään tietenkin! Olisi niin paljon kivampi katsoa itseään peilistä kun tietäisi olevansa ja tuntevansa itsensä kauniiksi päällä kantamissaan vaatteissa, toisin kun näissä samoissa vanhoissa.

Oonko yksin tässä veneessä vai ilmoittautuuko muita..? Ehkä tämä tästä vielä voitoksi muuttuu!