NO KANNATTI! Nimittäin ottaa kamera mukaan eilen.

Yleensähän se menee niin, että silloin kun päätät jättää kameran kotiin, koska tuskin tulee mitään kuvattavaa, voit olla varma että tulee vaikka mitä mistä haluaisit ottaa kuvan. Ja jos taas kiikutat kameraa mukana niin se homehtuu laukussa, koska mitään kuvaamisen arvoista ei tule vastaan.

Täytyy myöntää, että melkeen näin meinasi käydä mullekin eilen. Siis, että otin kameran mukaan mutta ei ollut kaverin 2,5 kk vauvaa erikoisempaa kuvattavaa. Kunnes puolessa välissä kotimatkaa olinkin tosi tyytyväinen, että olin ottanut kameran matkaan.

Mies on siis viikonlopun töissä ja mä tykkään yleensä keksiä ainakin toiseksi päiväksi lasten kanssa jotain puuhaa, koska jos viettää päivät lasten kanssa pääasiassa kotona niin voi olla varma, että viimeistään sunnuntai-iltana alkaa pää hajota ja pinna olla hyvin kireällä. Niinpä me suunnattiin n. 9 km päähän kaverin luo kyläilemään pyörällä, kun meillä ei ollut autoa käytössä.

Meillä on tuommonen Croozerin pyörän peräkärry, johon ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Ja kun sitä vetää perässä niin saa kyllä tosi hyvän treenin samalla. Molemmat lapset kun on kyydissä ja vähän kampetta niin perässä vedettävää on varmaan ainakin 50-60 kg. Lapset vielä yleensä nukahtaa kyydissä niin tulee päikkäritkin samalla. Ja tuonne kärryn peräloossiin mahtuu helposti 2 ja vähän tunkemalla 3 täyttä ruokakassia tai muuten vaan paljon tavaraa. Ja lisäksi tuon mukana tulee rengas tuohon eteen jolloin nuo saa muunnettua juoksukärryksi. Kätevää!

No niin, mutta siis asiaan. Tosiaan, puolessa välissä kotimatkaa tuli sitten tällainen näky pyörätien reunassa vastaan. Ja ei, se ei ole mikään iso koira, vaan tosiaankin hirvi (pahoittelut sumeasta kuvasta, hieman kiireessä näpsäisty). Ja me ei siis asuta maalla, tuo oli ihan periaatteessa lähiöaluetta.

Oli se aika jännä fiilis törmätä hirveen kesken kotimatkan. Sitä uskalsikin sopivan välimatkan päästä jäädä kuvailemaan. Mutta jos oiskin ollu karhu niin kyllä ois tullu aika nopsa äkkikäännös. En ois jääny kuvailemaan. =)

Tuosta ihan 100 m päässä pienen metsikön takana kulki melkein motaria vastaava vilkasliikenteinen tie ja tuo hirvi suuntasi siihen suuntaan. Toivottavasti hirvi tajusi olla menemättä sinne tielle. Ei ainakaan kuulunut rytinää sinä aikana mikä me jäätiin odottelemaan ja toivottavasti ei kuulunut sen jälkeenkään.

Semmonen luontoretki tuli meidän kyläilyreissusta. Onneks vanhempi lapsi oli hereillä ja sai myös todistaa tätä jännää näkyä. Nuorempi veteli tyytyväisenä unta palloon ja eipä tuo ois varmaan mitään tajunnutkaan, vaikka ois hereillä ollutkin.