Vuoden 2016 parhaat albumit

2016 alkaa lähestyä loppuaan ja tänään (9.12.) ilmestyneestä Soundista löydät, kaiken muun hyvän lisäksi, vuoden parhaat koti- ja ulkomaiset albumit aseteltuina siististi viralliseen™ paremmuusjärjestykseen. Itsekin raatiin kuuluneena ajattelin jakaa tässä yhteydessä omat poimintani, molempien listojen kolmen kärjen herättämien aatosten kera, totta kai.

Siispä pidemmittä puheitta, ohessa henkilökohtaiset 20 suosikkiani vuoden aikana julkaistujen levytysten joukosta, olkaapa niin hyvät:

Kotimaiset

1.  Stam1na- Elokuutio
   Elokuutio ​on Stam1nan tähän saakka kypsin, tasapainoisin ja hallituin albumikokonaisuus, jossa pop-koukut, äkkiväärät sävellykset ja sanoituksellinen herkuttelu lyövät kättä poikkeuksellisen toimivalla tavalla. Tunnelmissa siirrytään sujuvasti äärimmäisestä raskaudesta hartaaseen herkkyyteen, digiajan kiroille ja ihmisen sotimishalukkuudelle sormea toisinaan pahaenteisen varoittavasti, välillä taas liioitellun leikkisästi heristellen.

2. Shiraz Lane – For Crying Out Loud
   Shiraz Lane tuuttasi ulos albumillisen verevän juurevaa rock ’n’ rollia, joka ammentaa paitsi 60- ja 70-lukujen perusteista, myös sekoittaa keitokseen aimo annoksen kasaria ja ennen kaikkea jotakin itsestään. Sävellykset ovat iskeviä ja sovitukset laadukkaita, soittotyöskentely ilahduttaa kontekstisuhteutetulla tyylikkyydellään ja Hannes Kettissä yhtyeellä on sangen vaikuttava solisti/nokkamies. Tästä on erittäin hyvä jatkaa!

3. Vesala – Vesala
   Majesteettinen Tequila ei suinkaan jää albumin ainoaksi valopilkuksi ja sitä voisi jo itsessään pitää sangen kunnioitettavana saavutuksena. Vesalan tekstit ovat luonnollisesti pääosassa, mutta myös musiikillinen anti on uomissaan, jättäen tulkinnalle runsaasti tilaa ja aikaa päästä oikeuksiinsa. Yksi tunnelman droppaaja levyltä toki löytyy, mutta lopulta jokainen ehyt pinta tarvitsee sen yhden särön päästäkseen valon kunnolla lävitseen.

4. Ile Kallio Big Rock Band – Right Now
5. Lassi Valtonen – Kavottomat Päivät
6. Mira Luoti – Tunnelivisio
7. Nyrkkitappelu – Mitä Saisi Olla?
8. Jukka Orma – Orman Oppivuodet
9. Ina Forsman – Ina Forsman
10. Reckless Love – InVader

Ulkomaiset

1. Nick Cave & the Bad Seeds – Skeleton Tree
   Vaikka albumin konteksti ei olisikaan ennen kuuntelua tiedossa, jo avaukappaleen puoleen väliin mennessä käy hyvin selväksi, että Nick Cave on tällä erää perustavanlaatuisten tunteiden ja tunnelmien äärellä. Laulajan pojan menehtymisen jälkimainigeissa julkaistu Skeleton Tree on yksinkertaisesti vavisuttava kuuntelukokemus, josta on hyvin vaikea selviytyä läpi kuivin silmin.

2. Dream Theater – The Astonishing
   Reilu kaksi tuntia eeppistä scifioopperaa, joka soljuu saumattomasti akustisesta tunnelmoinnista balls out -kitarasankarointiin, toisinaan yhden ja saman kappaleen sisällä. Albumi ei kuitenkaan jää kunnianhimoisuutensa tai mahtipontisuudensa vangiksi, vaan se on sisällöllisesti juuri niin taidokkaasti toteutettua ja uljaan polveilevaa progerokkia johon vain Dream Theater parhaimmillaan kykenee.

3. Radiohead – A Moon Shaped Pool
   Radiohead jalosti luonnosmaisen King of Limbsin jälkeen surulliset sävelensä jälleen koherentiin biisimuotoon ja muistutti samalla olevansa telluksen etevin eristäytyneen epätoivon suosta epävarmaan tulevaisuuteen tähyilevän ihmissielun tulkki. A Moon Shaped Pool sisältää joitakin orkesterin historian upeimmista hetkistä ja se päästää kuulijansa harvinaisen lähelle laulujensa emotionaalista ydintä – vieläpä turhia kainostelematta!

4. David Bowie – Blackstar
5. Blues Pills – Lady in Gold
6. Rival Sons – Hollow Bones
7. The Temperance Movement – White Bear
8. Leonard Cohen – You Want it Darker
9. Iggy Pop – Post Pop Depression
10. Kent – Då Som Nu För Alltid