AMKA-kerho

Katkaisen ennätysmäisen blogihiljaisuuden tulemalla kaapista, eli tarkemmin sanottuna vaatekomerostani ja vielä tarkemmin sanottuna siellä lattialla eteisenpuoleisessa nurkassa lojuvasta isosta säilytyskassista. (No siinäpä ihan jännä mielikuva.)

Minulla on nimittäin ongelma: Haluaisin löytää (tai tarvittaessa perustaa) Anonyymit Monoprix Kassi Addiktit -kerhon.

Olen parantumattoman riippuvainen kuviollisista, nylonkankaisista euron kasseista joita myydään täällä Monoprix marketeissa. Ne ovat erittäin käteviä, koska ne kulkevat mukana sullottuna pikku pussukkaan, josta ne avautuvat tilavaksi hätävarakassiksi esim. yllätysostoksille tai esim. istuinalustaksi nurtsilla tai rannalla. Ne ovat myös halpoja ja ekologinen vaihtoehto. Lisäksi ne ovat himottavan sieviä kausittain vaihtuvine kirjavine kuoseineen ja väreineen. Mahtava tuote siis, mutta yksi varmasti riittäisi. Sen voisi aina sujauttaa kulloiseenkin käsilaukkuun. Tai jos on laiska ja/tai hajamielinen, voi ostaa jokaiseen veskaan oman.

Niin se minullakin alkoi. Mutta olen sen verran hajamielinen että vaikka olisin jo ostanut kassin per käsilaukku, ei se kassi sitten aina olekaan siellä laukussa. Koska olen jättänyt kassin lojumaan esim. keskelle keittiön lattiaa (koska puhelin soi just kun olin saanut ostokset kaappeihin ja se oli äiti kun soitti ja se puhelu kesti 45 min ja enhän mä sitten enää sitä kassia muistanut vaan menin laittamaan pyykit koneeseen ja soittamaan pianolla soft jazz- klassikoita toiseen päähän asuntoa) ja siitä sen on järjestystä rakastava (ja kassiliukastumiskaatumisen hiuksenhienosti välttänyt) rakkaani siirtänyt vaatekomeroni lattialla lojuvaan isoon kassiin jossa säilytän lukemattomia kangaskassejani. Siten päädymme tilanteeseen jossa yhdestä käsilaukusta puuttuu varakassi. Luonnollisesti juuri tämä käsilaukku päätyy käyttöön päivänä jona tulee tarve poiketa Monoprix’ssä, joka on kätevästi kotimatkan varrella töissä, ja ostaa esim tuoremehu, joka ei tietenkään mahdu käsilaukkuun. Kassalla erottuu kutsuvana turkoosi ja kivasti ysärikuvioinen euron kassi ja väistämättä kassikokoelmani kasvaa yhdellä (tämä tapahtui eilen). Kun sitten menen kotiin, laitan mehun jääkaappiin, äiti soittaa, kassi unohtuu lattialle, soitan taas pianolla soft jazz- klassikoita, rakkaani tulee kotiin, kompuroi turkoosiin ysärikuvioiseen nylonkassiin ja viskaa sen vaatekomeroni nurkkaan kassinsäilytyskassiin. Ja näin on saatanallinen noidankehä valmis.

Tästä syystä haluaisin siis löytää paikallisen AMKA-kerhon jaoston jossa voisi saada vertaistukea ja toivottavasti myös kahvia, laimeaa mehua ja Pullavaa niinkuin aina Keravan Seurakuntakeskuksella sai verenluovutuksessa.

Ne kassit ovat siis tällaisia:

Mä tiedän että kohta nää oon huippumuotia ja sitten olen ihan edelläkävijä.