Kutojamummon paluu

No nyt se riippuvuus on sitten herätetty. Viimeksi tänään päivällä vietin laatuaikaa rakkaani sohvalla hyvän dokumentin äärellä ja harmittelin tasaisin väliajoin hiljaa mielessäni sitä, että kotona ei odota kudin. Noin viikko sitten sain postista täälläkin ( http://www.lily.fi/juttu/kutojamummon-taivas )mainitsemastani peaceandwool.comista mahtavan paketin ja neuloin maailman pehmeimmän kaulaliinan kolmessa tunnissa. Sen sai lahjaksi rakkaani, joten se mielestäni vähän korvaa sitä että silloin tällöin hänenkin seurassaan mieleni halajaa kotiin neulomaan…

Peaceandwoolin paketti tuli perille huippunopeasti ja sisältö oli (pinkkiin paljettipaperiin kiedottuna!) tämä:

Kimaltelevan pinkin käärön sisältä paljastui siis puuvillainen pussukka, jossa puiset puikot, langat ruskeassa paperipussissa, etiketti jossa lukee ”Peace and Wool – Tricoté (=neulottu) with love”, lehtinen jossa neulomisen alkeet (minulle hyödyllinen neulesanaston kannalta, osasin ennen tätä neuloa ainoastaan suomeksi) sekä ohjeet (”1. Luo 24 silmukkaa. 2. Neulo oikein. 3. Päättele.) Ja niin sitten tuo pieni ruskea pussukka… No se sisälsi KARKKIA! Niistä ei ole kuvia, koska ne on jo syöty. Kyllä mun mielestä postimyynnistä pitäisi aina tulla mukana ilmaista karkkia. Juuri näin.

Lanka oli 100% Merinovillaa ja näytti tältä:

Näitä kahta väriä siis neulottiin yhtä aikaa ja lopputulos oli ihanan tweedmäinen. Pienet väripipanat langassa piristi ihanasti.

Joo, että ihan hurmiossa olin tästä neuleharrastukseni comebackistä. Uusi tilaus peace and woolille on jo tehty. Karkeilla oli osuutta asiaan.