Roska on aarre

Jos on köyhä esteetikko, on mainiota asua kaupungissa jossa ihmiset roudaavat vanhat huonekalunsa kadulle roska-autoa odottamaan.

Parasta tämä on esim. silloin kun joku on dumpannut viereiselle kadulle pari täydellistä, sopivasti ruostunutta valkoista puutarhatuolia. Kalustetun asuntoni alumiiniputki/nailonverkko-taittotuolit eivät silmää hivelleet, joten ne siirtyivät varatuoleiksi nurkkaan häpeämään prinsessatuolien tieltä. Mainittakoon että tämä pöytäasetelma on sittemmin (kuva otettu marraskuussa 2011) täydentynyt viime kesälomalla Keravan Fida-kirppikseltä 17 eurolla löytyneellä Lapuan kankureiden Dora Jungin ihanalla vaaleanharmaalla ”Yrttitarha”-pöytäliinalla. Olen sisustamisen suhteen kumman kärsivällinen ja maltan katsella rumahkoakin pöytää kunnes löydän SEN täydellisen liinan. Myös tuo miniorkidea on siirtynyt rajan taa jo ajat sitten, ei ole minua varten tuollaiset kiukuttelevat kasvit, pitäydyn helpoissa yrteissä ja perus-tulilatvoissa ym. santpaulioissa tästedes.

Lähikadulla tuli vastaan myös pieni sivupöytä, jonka nappasin kainaloon TV-pöydäksi. Halusin kuitenkin maalata sen vaalean harmaaksi. Lähisupermarketissa sen nimistä väriä ei tosin ollut tarjolla, joten maalasin pöydän ”Loft” -väriseksi. Miksei vaalean harmaan maalin nimi voi olla vaalean harmaa? Noh, tässä kuitenkin kyseisestä projektista askartelemani huima ”ennen-jälkeen”-kollaasi. Mun asunnolla on niin hämärää että kaikki kuvat ovat yleensä hämyisiä ja rakeisia vaikka olisi valot päällä. Mutta olen kovin iloinen tästä sievästä uudesta TV-pöydästäni joka maksoi 8 euroa (maalipurnukan hinta). Ja maalaaminen on ihanaa ja terapeuttista, vanhat nuhjut ja naarmut piiloon ja uutta kiiltoa pintaan. Suosittelen.