Uutta alkua

Alkuperäinen ideahan oli että mä käyn siellä Suomessa ja sitten sen jälkeen listaan tuoreeltaan ranskisrakkaani ihmettelyn aiheet koska ainahan on hauskaa kun etelän asukki pölähtää keskelle Suomen pimeintä talvea jokseenkin pahaa aavistamatta. Noh, näin ei ihan tapahtunut koska hiljattain tapahtumat alkoivat vyöryä. Mutta siis hyvällä tavalla koska sain töitä ja uuden työpaikan myötä aamuherätykseni on ajoittain klo 05:00 ja viikonloppu on maanantai-tiistai. Olen siis ollut kohtalaisen tillintallin tässä hetkisen, mutta nyt pää ja kroppa alkavat taas rullata uudessa rytmissä ja aivoni kykenevät taas suoltamaan tekstiä joka ylittää pituudeltaan tekstiviestin.

Suorastaan kliseisesti sain töitä heti vuoden vaihduttua oltuani kolme kuukautta työttömänä. Että nyt sitten uutta alkua pukkaa ihan joka suunnasta. Noh, tämä alku ainakin johtaa jatkumoon. Toisin kuin esim. lisää liikuntaa -alku tai siivoan säännöllisesti ja tiskaan heti aterian jälkeen -alku, jotka olivat mielessä tässä uuden vuoden alkuhuumassa toki myös (niinkuin joka vuosi). Todennäköisemmin toteutuvat muut uuden vuoden huumasuunnitelmat ovat italiantunnit (ja venäjän, jahka nyt taas pääsen kieltenopiskelun makuun), ajokortti ja joku ns. tuherruskurssi, jahka löydän sopivan. Niin ja eiköhän me muuteta myös tuon rakkaani kanssa saman katon alle joskus lähitulevaisuudessa. Jos joku kysyy miksi, vastaus on taloudelliset syyt, koska ei me haluta vaikuttaa ihan lässyiltä kuitenkaan. Totuus on tietysti se, että mä haluan löytää sen tyypin sohvalta tullessani kotiin ja haluan myös tulla löydetyksi sohvalta kun se tulee kotiin (ja ennen löydetyksi tulemista vaihdan äkkiä roskareality-kanavalta matkadokumenttiin heti kun kuulen avaimen lukossa, tietenkin).

Kas noin, nyt se kaikki on mustaa valkoisella. Ensi vuonna samaan aikaan voin tarkistaa, tuliko kaikki tehtyä ja voin siis kertoa ranskalaisesta liikennelaista italiaksi ja venäjäksi. Ja yhteiseltä sohvalta.

Niin ja ensi kerralla kerron sitten mitä tapahtui kun ranskalainen joutui Keravalle.