Oi aikoja, oi tapoja: new kukkahattutäti on the block?

kukkis.gif

Törmäsin tällä viikolla sisäiseen, yllättävään kukkahattutätiini. Olen nimittäin uhrannut omalla mittapuullani koko viikon tanssin lumoille, ja tarkemmin ottaen baletille. Plié -viikon avaus jäikin hyvin mieleen, sillä pääsin värisyttelemään henkisiä Odetten siipiäni Venäjän kansallisbaletin Joutsenlampi -näytöksessä, joka järjestettiin maanantai-illan ratoksi Frederiksbergissä sijaitsevassa konserttisalissa. Ja tästä epätyypillisestä lokaatiosta paikalliset viikinkien perilliset ottivatkin kaiken ilon irti. Muovituopeissa sai olutta mukaan katsomoon, ja sipupussin rapinaa ei tarvinnut myöskään hylätä lämpiöön. Väliajalla pystyi vielä nauttimaan shottitarjouksesta. Yhyy… kukkahattutäti tahtoo Aleksanterinleivoksia ja kahviaveceja.

Onneksi joillain sentään oli tyyliä: Vieressämme takkien kanssa ahtautuneena (koska narikkaa ei tietenkään voinut käyttää) istuivat herra ja rouva minkkiturkki. Herra kaiveli tovin pukunsa taskuja, ja löysi kuin löysikin etsimänsä, nimittäin koko komeuden kruunaavan viiksikamman! Eihän sitä nyt tuulen tuivertamilla viiksillä voi balettia katsella. No palasipa tämäkin alussa hiukan järkyttyneen näköinen pariskunta takaisin saliin ensimmäisen puoliajan jälkeen carlsbergit kourassaan.

No lauantaina olikin sitten luvassa krumeluuria kerrakseen, kun kävimme katsomassa Manonia Tanskan kuninkaallisen baletin vanhalla näyttämöllä, joka sijaitsee aivan Kööpenhaminan keskustassa. Kimallusta, punaista samettia ja kullattuja kaiteita riitti. Harmillista toki oli, ettei rööki-Margaret istunut aitiossaan, jonka suuntaan, eli oikealle, ballerinat ja ballerinot olisivat muutoin niianneet ja kumartaneet syvään. Pääsin kyllä hienostelemaan vaatteilla – pikkukengät ja kaikkea. Kyllä sitä ihmisen täytyy joskus saada hienostella, vaikka se tapahtuisi teatterin hattuhyllyrivillä. Ja olivathan molemmat näytökset vain yksinkertaisesti ihania.

Jotenkin baletista putkahti mieleen tämä näkemäni video, kun pohdin näitä vanhojen taidemuotojen ihailuun liittyviä rituaaleja ja niiden tuottamaa mielihyvää. Mitä tuumaat? Valitettavasti videon kokonaista, ajatuksia herättävämpää versiota ei voi väliaikaisesti katsoa, koska teos osallistuu parhaillaan erilaisille festivaaleille.

and in English…

I met accidently my inner “arrogant art auntie” personality this week. She has way TOO good manners and an excellent (and the only proper one) taste of art. (In Finland, people would use the term ”kukkahattutäti”, which means literally translated a flower hat auntie, while talking in negative sense about these kind of ladies). So, I and my inner flower hat auntie went to watch two ballets this week in Copenhagen. On Monday, I was stirring my mental swan wings while watching Swan Lake performance by The Russian National Ballet at one concert venue in Frederiksberg. And of course the local Viking audience was taking every advantage out of this untypical ballet venue. One could bring beer on plastic mugs to his/her seat and enjoy the rustle of chipbags around. And don’t forget the shot offers during the interlude. Bohoo… and the only things I wanted were some cute macaroons and a cup of coffee with an avec…

Well, at least some of us had the style and elegance: Mr. and Mrs. Fur Coat were seated right next to us. And as a final culmination point of his style, Mr. Fur Coat started to search for something from his suit’s pocket and finally he found, what he was looking for… that is to say a perfect moustache comb. Of course you cannot watch a ballet with a wind blown moustache! However, this couple, who came first relatively shocked  in to the ballethall, came back from the interlude with carlsbergs in their fists.

On Saturday I got then my portion of elegance, while we went to watch Manon ballet at the Royal Danish ballet’s Old Scene, which is located right in the city center of Copenhagen. And there one could enjoy from plenty of sparkles, red velvet and golden railings. Although, it was such a shame that Malboro-Margaret was not in her box, so that all the ballerinas and ballerions would have curtsied and bowed first to the right sight after the performance as the royal etiquette requires. However, I was enjoying all the pieces of glamour I could get and feel from the very top balcony, that is to say from the gallery level.

And of course both of the performances were just great!

Somehow this whole ballet thing and the rituals around admiration of the old art forms brought this video into my mind. I am not sure if I like it or not. What do you think? Unfortunately you cannot watch at the moment the long version of the video (which is more controversial one) now, since it is currently taking part for several film festivals.

Kommentit (2)
  1. Joo, alkuperäisessä versiossa edettiin muistaakseni neitseellisten taulujen elävöittämisestä kohti sensuellimpia ja lopulta väkivaltaisempia teoksia.

  2. Innostuin katsomaan pari muutakin Rino Stefano Tagliafierron videokoostetta ja huh miten häiritsevää ja samalla jotenki tosi kiehtovaa 😀 

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *