Ajatukset muuttuvat tunteiksi. Tunteet teoiksi. Teot tavoiksi. Tavat kohtaloksi. Joten, mitkä tämän päivän ajatuksistasi annat määrittää itsesi vuosien päästä?

Rasittava cliché, jonka ainakin itse tunnistan omassa elämässäni. Ajatukseni siitä, mihin pystyn ja mihin en, ovat määrittäneet ihan täysin sen, missä olen nyt vuosia myöhemmin. Niin hyvässä kuin pahassa. Kevyenä esimerkkinä sanottakoon se, että loputon treenien lykkääminen ovat johtaneet siihen, että eipä näillä vatsalihaksilla ainakaan hetkeen porkkanoita raasteta. Tai ultrajuoksu Norjan vuoristossa saattaa lykkääntyä muutamaksi vuosikymmeneksi. Leveä hymy. Riittääkö, että juoksen jokainen päivä yhden 120km lenkin ajatuksissani miettiessäni liikaa. Riittäähän.

Tiesitkö, että ihminen ajattelee 85-90%’sesti samoja asioita jok’ikinen päivä. Jokikinen. Elät siis täysin omassa kuplassasi päivästä toiseen. Kuplassa, johon muut eivät pääse. Salaisissa ajatuksissa, jotka tekevät sinulle todella hyvää… tai ajatuksissa, joissa teet itse itsestäsi väsyneen, kyynisen ja stressaantuneen. Tämä siis täysin riippumatta olosuhteista. Riippumatta siis siitä, miten muut käyttäytyvät sinulle päivästä ja viikosta toiseen.

Tiedostan täysin, että kohtaamamme asiat, tapahtumat ja ihmiset voivat satuttaa meitä todella pahasti. Mutta tunnistan myös sen, että olen itselleni se ihminen, joka puheillaan vaikuttaa eniten päivän fiilikseeni. Itse minä siellä peilin edessä kehun tai kritisoin itseäni; eipä siellä peilikuvassa aamukuudelta kyllä muita ihmisiä näy… tai keskipäivällä… tai illalla hampaita pestessä. Mitä sinä puhut itsellesi ennen nukkumaanmenoa? Tai koko päivän ajan. Viikon ajan. Kuukauden ajan. Entä jos ne eivät olekaan työkavereitasi, jotka mollaavat sinua viikosta toiseen. Jospa se oletkin sinä itse.

Sinä itse annat itsellesi luvan puhua tunteisiin ja itsetuntoon vaikuttavia asioita viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen. Ja usein saatatkin murehtia itsesi ojasta allikkoon. Suurin osa murheistamme ovatkin koko ajan asioita, joihin emme itseasiassa pysty nykyhetkessä vaikuttamaan. Murehdimme, vaikkemme voi ratkaista asioita. Äsh. Miten pirun ärsyttävää! Parempi siis lopettaa tehoton murehtiminen. Kehtaatkin kiusata itseäsi!

Jos voisit vaihtaa ajatuksesi positiivisemmaksi, tekisitkö sen?

Entä jos sanoisin sinulle, että voit muuttaa ajattelutapasi askel kerrallaan koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Positiiviseksi, terveeksi ja itseäsi kannustavaksi. Ja etkös sinä, jos kuka ansaitsisit elämääsi positiivisia pilkahduksia jokainen hetki. Sillä olet niiin sen arvoinen. Ja oikeastaan olet vielä arvokkaampikin.

Rakasta itseäsi.

Kehu itseäsi.

Ihaile itseäsi.

Ole ylpeä itsestäsi.

Minä ainakin olen. Just susta.

Päätä juuri nyt nähdä positiivisia pilkahduksia ympärilläsi jokainen hetki. Sillä niitä on. Olosuhteista riippumatta. Jokainen hetki on vain sinä ja ajatuksesi. Ja se ajatus on lopulta kohtalosi.

Oot rakastettu.

-Maria