Entä jos arvostelun sijaan arvostaisin?
”Mä arvostelen muita, varsinkin anonyymisti netissä, koska tiedän olevani lopulta oikeessa.”
Haha! Mua itkettää ja naurattaa, kun kirjoitin tuota lausetta. Nimittäin…
Googletin eilen yhden äärimmäisen inspiroivista suomalaisista bloggaajista tarkastaakseni sen nettisivuston bannerin koon. Heti nettisivuston jälkeen seuraavana silmiin hyppäsi Vauva.fi. Sinällään siinä ei ole mitään erityistä. Mutta siinä googleen näkyvässä tekstissä oli… Puhuttiin jotain niin järkyttävää, että oikeastaan mulla meni pasmat siitä sekaisin. Jotain, mikä ei ollut reilua arvostettua, äärimmäisen lahjakasta ja kaikin puolin hyvältä tyypiltä vaikuttavaa nuorta naista kohtaan. Naista, joka on omalla työllään tehnyt niin suuren vaikutuksen muihin, että oli mukana mainostamassa omilla kasvoillaan isoa vaateketjua.
Tiedän, että tunnistat tyypin. Ihan uskomaton supernainen, oot varmasti mun kanssa samaa mieltä siitä. Käsittämätön valokuvaaja, hyvä kirjoittaja ja sellainen tyypi, jota moni pitää varmasti salaa esikuvanaan. Kenties juuri sinäkin. Kuitenkin tyyppi, joka on tehnyt aikoja sitten sen, mistä me muut aletaan vasta pikkuhiljaa edes unelmoida. Tyyppi, joka kehtaa tehdä sen, mitä me itse ei kehdattaisi. Vaikka haluttaisiin. Siitähän se piiri pieni vasta alkaakin pyörimään.
Miksi tuolla tyypillä on oikeus tehdä jotain, mitä mä en pääse tekemään.
Mutta ketä me oikeastaan loukkaamme eniten arvosteluillamme?
Meitä itseämme.
Loputon arvostelu vie meidät lopulta siihen, että se vaikuttaa ensin meidän omaan fiilikseen, sitten tunteisiin ja lopulta ajatuksiin. Ajatuksista itsetuntoon. Miten sun itsearvontunto voisi muka kohota säännöllisellä negatiivisuudella. Sun ei tarvitse arvostella muita päivittäin, että se vaikuttaisi suhun. Riittää, että sä et edes kiinnitä huomiota siihen, mitä suustasi päästät. Loppujen lopuksi se olet sinä, johon sun negatiivisuus iskee eniten. Ja lujaa. Jokainen puhumasi likainen kommentti onkin lopulta räjähtävä saksipotku sun omaan päähän.
Tämä kirjoitus ei ole ihan sitä, mitä ajattelin tänne kirjoittaa. Mutta tehkäämme tästä aasinsilta eteenpäin. Oikeastaan niin pitkä, että kirjoitan vasta huomenna varsinaisen asiani liittyen siihen, miten me olemme jo nyt tässä hetkessä meidän hyvien ja huonojen ajatusten lopputulos. Että tämä hetki tässä näin on jo kauan sitten suunniteltu – sun toimestasi. Se negatiivisuus, mitä olet jakanut eteenpäin, näkyy negatiivisuutena sun tässä päivässä. Tänä tiistaina. Jokainen huono ajatus, jokainen likainen tahra itsetunnossasi, jok’ikinen asia mistä olet tällä hetkellä pahoittanut mielesi. Kaikki ne asiat sinä olet ’kerjännyt’, ja lopulta saanut kannettavaksesi. Kirjoitan tästä paremmin huomenna.
Entä jos arvostelun sijaan arvostaisin?
Tässä hetkessä minä haluan arvostaa sinua loppumattomasti. Ihan vain, koska ansaitset jokaisen arvostavan, rakastavan ja rohkaisevan sanan.
Oot rakastettu.
-Maria