Joskus sitä oppii kantapään kautta

Minulla on aina ollut periaatteena, että tapaan uuden deitin julkisella paikalla tai jonkun täytyy ainakin tietää missä olen treffeillä, jos jotain sattuisi. Olen siitä vain harvoin lipsunut. Koskaan ei kuitenkaan voi täysin tietää mitä voi tapahtua, jos ei ihmistä tunne etukäteen.

Olen matkustanut paljon yksin, koska ei kavereilla ole ollut lomaa tai muuten mahdollisuutta lähteä samaan aikaan ja olen itse haikaillut rantalomalle. Ulkomailla etenkin koen, että täytyy olla tarkkana ja pitää itsestään hyvä huoli. Lupaanhan aina niin lähtiessä.

Lomailin jokunen vuosi sitten itsekseni Turkissa. Ihana viikko, jolloin sain nauttia pitkät päivät rannalla makoillen ja kirjoja lueskellen. Kävin lähes joka päivä samalla rannalla ja aloin tulla tutuiksi rannalla työskentelevien miesten kanssa. Aurinkotuolit kuuluivat ravintolalle, jossa he työskentelivät. Iltaisin ravintolassa oli happy hour, jonne jaettiin drinkkilippuja. Otin ne aina kiitollisena vastaan, vaikka tiesinkin jo suunnitelmissa olevan aikainen illallinen ja hotellin sänky. Kuuden seitsemän tunnin loikoilut aurinkotuolissa kovassa paahteessa on rankkaa hommaa.

Yhtenä iltana kävin syömässä ja ostoksilla. Hotellille palatessani oli rantaravintolan happy hour juuri alkamassa ja ajattelin poiketa siellä. Eräs tarjoilijoista, jonka kanssa olin rannalla useampana päivänä jutellut, tuli innoissaan tarjoilemaan minulle. Hän kertoi pääsevänsä itse töistä puolen tunnin päästä ja pyysi minua lähtemään kanssaan vielä drinkille. Suostuin lähtemään yhdelle johonkin lähistölle.

Lähdimme skootterilla hänen suosittelemaan paikkaan missä oli livemusiikkia, jonne oli kuitenkin vähän matkaa. Kerroin ottavani lasin viiniä ja hän tilasi pullon. Kun olin saanut lasillisen juotua, aloin olla valmis lähtemään takaisin hotellille. Kiinnostusta minulla ei häntä kohtaan ollut sen enempään tuttavuuteen. Hän alkoi olla vauhdissa tyhjennettyään loput viinistä ja tilattuaan vielä shotit, joista itse kieltäydyin.

Lähdimme kohti skootteria, jotta saan ostokseni satulan alta. En ollut aivan varma missä asti olimme, mutta ajattelin silti, että parempi kävellä. Hän ei kuitenkaan tähän suostunut vaan sanoi ajavansa minut hotellille. Ajattelin mielessäni, että en taida muuten saada tavaroitani kuin suostumalla tähän. Hän laittoi kypärän omaan päähänsä, eikä antanut sitä minulle, niin kuin oli aikaisemmin tehnyt. Hyppäsin skootterin kyytiin ja ajattelin mielessäni, ettei ole onneksi pitkä matka.

Päästyämme päätielle hän alkoi kaahailla ja näin hotellini kadun vilahtavan pian ohi. Huusin hänelle, että hänen täytyy pysäyttää ja päästää minut kyydistä. Hän vain nauroi. Ajattelin mielessäni, että jos ajamme kolarin ja kuolen siihen paikkaan niin missähän vaiheessa minua aletaan kaivata, kun ei kukaan tiennyt, että olin tämän miehen kanssa lähtenyt treffeille. Olin paniikissa. Pelkäsin henkeni edestä. Hän ajoi jonkin aikaa kuin kaistapää autoja ohitellen ja pysähtyi lopulta yökerhon parkkipaikalle. Hän oli jo aikaisemmin yrittänyt saada minut lähtemään sinne kanssaan, mutta olin sanonut haluavani mennä mieluummin hotellille nukkumaan.

Päästyäni kyydistä vaadin tavaroitani, jotta pääsen eroon hänestä. En halunnut nähdä häntä enää silmissäni. Hän kysyi minulta tiedänkö missä olemme. En tiennyt, joten hän totesi voivansa heittää minut. En mennyt tähän lankaan enää. Olin raivoissani ja maanittelin häntä antamaan ostokseni satulan alta. Hän ei suostunut. Hän sanoi antavansa ne minulle huomenna. En suostunut tähän, vaikka näin jälkeen päin se olisi varmaan siinä vaiheessa jo kannattanut. Lopulta hän suostui antamaan tavarani taksin luona, jonka hän halusi minun ottavan takaisin hotellille. Minulla ei kuitenkaan ollut paljoa rahaa mukana, koska olin ollut syömässä ja ostoksilla. Saatuani tavarani lähdin kävelemään. Hän seurasi skootterilla vieressäni ja lopulta vaihdoin tien toiselle puolelle, jotta hän jättää minut rauhaan. Onneksi tässä vaiheessa ympäristö alkoi jo näyttää tutulta ja tiesin reitin hotellille.

Hotellille päästyäni minulta pääsi itku helpotuksesta. Olin selvinnyt hengissä ja varmasti myös oppinut taas kantapään kautta, ettei omista periaatteista pidä luopua. Ajattelin, etten halua enää ikinä nähdä kyseistä miestä. Koin oloni huijatuksi ja nöyryytetyksi.

Aamulla kuitenkin ajattelin, että en alennu hänen edessään vaan menen seuraavana aamuna edelleen samalle rannalle ja pakotan hänet kohtaamaan minut. Enhän ollut itse tehnyt mitään väärää. Hän vältteli minua myöhään iltapäivään asti. Rannan hiljennyttyä hän tuli luokseni juttelemaan. Kerroin mielipiteeni hänen edellisen illan käytöksestään ja lopulta hän pyysi anteeksi.

Voit kuvitella, että nämä treffit ovat iskostuneet mieleeni hyvin tarkasti. Onneksi näistäkin tilanteista oppii jotakin.

Pitäkää itsestänne huolta!

-Henna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *