Eiliset treffit sujuivat siihen malliin, ettei tarvitse vielä lopettaa sinkkuelämästä kirjoittamista. Palasin illalla kotiin kieltämättä vähän hämmentyneenä ja turhautuneena. Onneksi on ystävät, joiden kanssa näitä tunnelmia voi purkaa ja toki avaan nyt illan kulkua myös tänne. Uskon nimittäin, että te jäitte miettimään miten kaikki sujui!

Tapasimme pubissa, jonne hän ehdotti after workkiä. Hän oli siellä jo odottamassa oluen kanssa, kun saavuin. Olimme suunnitelleet tapaavamme joskus kuuden aikoihin, muttei tarkkaa aikaa ollut (mielestäni) sovittu. Hänestä ei kuulunut kuin vasta, kun kysyin oliko hän nukahtanut kotona sohvalle. Tässä vaiheessa hän kertoi olevansa 15 minuutin matkan päässä ja minä olin vielä alusvaatteisillani kotona. Hups! Minut tuntevat tietävät, etten ole juuri koskaan myöhässä, joten vähänhän se paniikkia iski. Onneksi minulla on kotoa vain kahden metropysäkin matka sovittuun tapaamispaikkaan. Ei tarvinnut paljon miettiä mitä laitan päälle vaan nykäistä ne mitkä sillä hetkellä parhaalta tuntuivat.

Niin kuin aina alkuun oli keskustelu vähän nihkeää. Ajattelin mielessäni, ettei hän ole aivan minun tyyppiäni, mutta koska hänen kanssaan on ollut kiva kirjoitella, ehkä meille tulee mukava ilta. Hän tarjosi minulle siiderin ja juttelimme niitä näitä. Hän ehdotti, että pelaisimme biljardia ja kävi baaritiskillä kysymässä asiasta. Takaisin tullessaan hän kertoi tilanneensa minulle Irish coffeen. Outs! Meni mönkään, koska en juo kahvia ollenkaan. Olin vähän hämmentynyt, pahoillani ja tuntui, että hän vähän loukkaantui siitä. Maistoin Irish coffeeta, mutta se maistui mielestäni liikaa kahville (onhan se pääasiassa kahvia) ja sen myötä se jäi hänen juotavakseen. Tiesinkö jo tässä vaiheessa, ettei tämä voi päättyä hyvin?

Mielestäni on kivaa, kun treffeillä on jotain tekemistä. Se tekee tilanteesta rennomman. En ole pelannut biljardia muistaakseni sitten teinivuosien Nuokkarilla käyntien jälkeen. Ihme kyllä sain pussitettua aika monta palloa ja toisessa erässä olin pitkään johdossa, kunnes aloin vahingossa pussittaa hänen pallojaan. Yllätin itsenikin pelitaidoistani, liekkö Irish coffee ja oluet tekivät hänelle tepposet.

Pelasimme kaksi erää ja siirryimme taas istuskelemaan. Aloin olla jo aika väsyksissä ja mietin, että alkaisin joutaa kotiin. Suurempaa kiinnostusta ei ollut herännyt. Hän ehdotti, jos lähtisimme katsomaan aluetta, jossa asun koska hän ei ole käynyt siellä. En tiedä täällä olevan mitään istuskelupaikkaa, mutta hän oli kuitenkin kiinnostunut näkemään alueen. Pääsimme metroasemalle, kävelimme ylös torille ja totesin, että tässä tämä nyt on eli ei juurikaan mitään. Hän ehdotti, että otetaan sixpacki kaupasta ja mennään mun luo. Hänestä olisi kiva nähdä miten asun… En halunnut kuitenkaan juoda enää mitään ja aloin olla tosi väsynyt. Häntä se ei haitannut, hän voisi juoda ne oluet. Siinä vaiheessa alkoi olla aika selvää, että meidän tiet eroavat tässä kohtaa. Sanoin lähteväni yksin kotiin, joka hänen tuntui olevan vähän vaikea ymmärtää.  Totesin hänen juoneen liikaa minun makuuni, jotta haluaisin kutsua hänet kotiini. Hän ihmetteli oliko hän käyttäytynyt jotenkin sopimattomasti. Totesin, että itselläni oli nyt vain sellainen tunne. Hän selkeästi veti herneen nenään ja ihmetteli miksi hän oli ylipäätään tullut tänne. Hän lähti kohti metroa ja minä kohti kotia.

Mietin jälkeen päin johdinko häntä jotenkin harhaan. Omasta mielestäni en. Ehkä hänellä oli mielessään jotain muuta, jota itse en ajatellut, koska en hänestä ollut sen enempää kiinnostunut. Käytän itse hyvin vähän alkoholia ja koen, että ensitreffeillä (tai muutenkaan) ei tarvitse olla huojumiskunnossa, jossa hän lopulta oli. Veikkaan, että hän oli tainnut ottaa yhden, jos toisenkin rohkaisuksi jo kotona.

Takaisin lähtöruudussa.

-Henna