Puoli vuotta Tukholmassa

Uskomatonta mutta totta, puoli vuotta on kulunut siitä päivästä, kun lentokone toi minut tänne Tukholmaan matkalaukkujeni kanssa. Tunnelmat olivat innostuneet ja odottavat. Olin kaksi yötä ensin hotellissa, ennen kuin sain avaimet tulevaan kotiini. Kävin Tukholmassa jo syyskuun alussa palattuani Suomeen Italiasta. Kävin silloin tulevalla työpaikalla tapaamassa tiimiäni ja yritin saada henkilönumeron haun vireille. Se ei kuitenkaan vielä onnistunut, koska minulla ei ollut silloin vielä osoitetta Tukholmassa. Yritin myös avata pankkitiliä, muttei se onnistunut, koska minulla ei ole henkilönumeroa.

Jätettyäni laukut hotellille lähdin saman tien Skatteverket:iin, paikalliseen verovirastoon ja sain henkilönumeron haun vireille. Kaiken kaikkiaan henkilönumeron ja sen jälkeen haettavan henkilökortin saaminen kesti kuusi viikkoa. Aikamoinen prosessi! Henkilökortin saatuani pääsin avaamaan pankkitilin. Onneksi minulla oli rahaa säästössä niin ei tarvinnut stressata mihin palkkani voitaisiin maksaa, jotta saisin rahaa käyttööni.

Ulkomailla työskennellessäni olen tutustunut moniin ruotsalaisiin ja heistä myös muutamien kanssa on pidetty yhteyttä vielä tänäkin päivänä. Muuttaessani tänne tiesin toimistolta muutaman ja ajattelin, että varmasti myös vapaa-ajalle löytyy seuraa. Elämä ulkomailla on kuitenkin ollut hyvin erilaista, kuin täällä isossa kaupungissa. Aikaisemmin tilanne oli se, että kaikki olivat kaukana kotoa, ystävistä ja läheisistä. Löytyi seuraa urheilemaan, syömään ja oikeastaan mihin vaan vapaa-ajalle. Täällä Tukholmassa onkin vähän erilaista. Toki osasin sitä odottaa, koska ihmisillä on omat elämät ja arki tuntuu nykyisin olevan kaikilla todella hektistä. Ihanaa on kuitenkin, että muutamia on löytynyt joiden kanssa esimerkiksi käydä fikalla ja urheilemassa.

Pystyin lukemaan ja ymmärtämään aika paljon ruotsia ennen kuin muutin tänne. Kiitos työskentelyn skandinaavisten kollegojen ja asiakkaiden parissa. Puhua osasin aika vähän. On vain ollut niin paljon helpompaa kääntää aina keskustelu englanniksi. Päätimme heti alkuun tiimissäni, että minulle puhutaan vain ruotsia ja voin kysyä, jos en ymmärrä. Vastasin takaisin englanniksi. Parin kuukauden jälkeen sovimme, että puhun tunnin päivässä ruotsiksi. Se oli aluksi kamalaa ja olin pääasiassa tunnin hiljaa. Pikkuhiljaa kuitenkin rohkaistuin ja nykyisin pystyn hyvin käydä keskusteluja ruotsiksi. Piti vain alkaa rohkeasti käyttämään kieltä. Suomessa ruotsin opiskelussa keskitytään paljon kielioppiin ja itse puhuminen jää mielestäni liian vähälle. Muistan vieläkin joidenkin sanojen taivutus litanjoita mikä ei ehkä ole oleellisinta mitä olisi pitänyt jäädä mieleen. Yksi hyvä apuri on ollut Tinder. Siellä on päässyt hyvin treenailemaan kieltä. Aluksi kirjoitin kaiken ensin Google translator:iin ja pikkuhiljaa aloin luottaa itseeni ja taitoihini. Toki edelleen täytyy sanoja tarkastaa ja en aina kaikkea ymmärrä, mutta uskomatonta kyllä olen kehittynyt todella paljon!

Tukholman asuntotilanne on todella huono, joten minulla kävi hyvä tuuri nykyisen kotini kanssa. Kirjoitin Facebookin Bostad Stockholm ryhmässä yhden ilmoituksen jättäjälle ja hän valitsi minut monien hakijoiden joukosta. Luulen, että tällä kertaa suomalaisuudesta oli hyötyä. Vuokranantajani äiti on suomalainen ja myös edellinen vuokralainen oli suomalainen. Tämä kalustettu koti on ihan kuin se olisi minun omani. Kaikki värit ja huonekalut voisivat olla minun valitsemani. Olen viihtynyt täällä todella hyvin. Tämä alue on myös todella kiva ja mikä parasta metsän lenkkipolut lähtee ihan tuosta tämän talon vierestä.

Nyt olen aloittanut etsimään uutta kotia, koska tässä voin olla vain heinäkuun loppuun asti. Pahoin pelkään, ettei kahta kertaa peräkkäin voi käydä yhtä hyvä tuuri. Onneksi tässä on hyvin aikaa. Haluan mieluummin asua yksin, koska olen niin tottunut siihen ja myöskin kodin täytyy olla hyvien kulkuyhteyksien päässä. Nyt minulla on töihin 30 minuutin metromatka ja 15 minuuttia kävelyä tai sitten vaihto toiseen metroon ja viitisen minuuttia kävelyä. Koen sen aika pitkäksi matkaksi, mutta olen siihen jo tottunut. Matkaa on vain 10 kilometriä, mutta julkisilla se ottaa enemmän aikaa. Olenhan toki Ruotsin pääkaupungissa, joten tällaista se täällä on. Katsotaan millaisten kulkuyhteyksien varrelta seuraava asunto löytyy.

Ihanaa viikon jatkoa!

-Henna

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *