Tinder-treffit

Hiljaisuus deittirintamalla päättyi eilen, kun lähdin extempore Tinder-treffeille. Kaiken tuon muuttohässäkän aikana tuli selattua Tinderiä aika paljon vähemmän. Kait se oli vähän sellaista tympääntymistä koko touhuun. Perjantaina oli vähän huono fiilis ja selasin urakalla Tinderiä. Tuntui, ettei siellä ollut kyllä yhtään mitään. Lauantaina olin matchannut kuntosalilla ollessani erään herran kanssa. Aloimme kirjoitella ja hän vaikutti kiinnostavalta.

Hän kyseli, olinko jo tehnyt suunnitelmia illaksi. Eihän niitä ollut, joten sain kutsun tulla kokkailemaan hänen kanssaan tai voisin juoda viiniä hänen kokatessa. Profiilissaan hän kirjoitti valmistuneensa kokiksi vähän aikaa sitten. Olin juuri syönyt ja viinikään ei houkutellut, joten ehdotin kävelyä. Hänellä oli kuvissa koira, joten ajattelin sen olevan kiva idea.

Tapasimme hänen läheisellä metroasemallaan ja hän oli siellä vastassa. Mietin lähteissä, että mitähän sitä laittaisi päälle, kun ei ihan perus lenkkikamppeissa voi lähteä. Päädyin farkkuihin, neuleeseen, pidempään kevättakkiin ja paksuun huiviin. Hän kommentoi heti alkajaisiksi, että olenko talvea varten pukeutunut. Menin vähän hämilleni ja hänen halatessa halasin vähän hassusti puolittain. Hän kommentoi sitäkin, että mikäs halaus tuo oli. Aika erikoisia kommentteja täysin uuden ihmisen kanssa. Lähdimme kävelemään ja katselemaan läheisessä puistossa olevia eläimiä. Alueella on paljon villikaneja ja näimme erään perheen ajavan niitä takaa. Mies sanoi, ettei hän voi vain katsoa, kun he ajavat niitä  takaa ja lähti sanomaan heille asiasta. Jäin vähän hämmentyneenä seisomaan tien varteen. Hän kysyi, jäänkö vain sinne seisomaan, enkö tule mukaan. Tyydyin seuraamaan tilannetta vähän etäämpää.  Olimme sopineet, että menemme hänen luokseen katsomaan leffaa, jos kävelyn jälkeen siltä tuntuu. En ollut mitenkään pilvien päällä, mutta ajattelin, että eihän sitä koskaan tiedä, jos ei anna mahdollisuutta ja enhän ollut vielä nähnyt hänen koiraakaan. Sisälle tultuamme pettymyksekseni koira ei ollut ovella vastassa. Kysyin asiasta hetken päästä ja hän kysyi, että koiran takiako vain tulinkin. Oikeastaan joo, haha. Koira on kuulemma maalla hänen vanhempiensa kanssa.

Hän katsoi huuliani ja totesi, että ei sulla ollutkaan botoxia. Anteeksi mitä? Hän kertoi miettineensä, että onkohan mulla huulissa botoksia, mutta ne olivatkin luonnostaan näin isot. Olin tyrmistynyt hänen kommentistaan. Sanoin, että huulissani ei ole eikä tule olemaan botoxia. Aika riskialtista lähteä noin kommentoimaan. Täällä Ruotsissa näkee välillä hurjan näköisiä ankkahuulia ja mietin vain, että oliko tuo kaikki sen arvoista. Jokainen toki tyylillään. Itselläni on sen verran huulia jo omasta takaa, ettei botoxille ole tarvetta.

Hän tarjosi minulle viiniä, mutta tyydyin veteen. Olin kertonut hänelle aikaisemmin, että käytän hyvin vähän alkoholia, kun hän viinin juomisesta kirjoitti. Voin toisinaan ottaa lasillisen, mutta nyt ei ollut sellainen hetki. Hän kertoi miettineensä mitä oikein voi tarjota, jos en halua viiniä. Hän mietti ottaisiko itse olutta vai viiniä ja päätyi avaamaan viinipullon. Kävimme katsomaan Netflixistä luonto-ohjelmaa. En muuten tiennyt, että Sorjonen on Netflixissä! Jos et ole vielä katsonut tuota huippusarjaa, joka on kuvattu minun kotikaupungissa Lappeenrannassa, niin suosittelen erittäin lämpimästi!

Koin, että hän istui sohvalla vähän turhan lähelle, vaikka välissä olikin noin puoli metriä. Minulla ei ollut herännyt kiinnostusta häntä kohtaan, joten varmaankin sen vuoksi ajattelin niin. Istuin kädet puuskassa, mikä nyt oikeastaan huvittaa. Näytin varmaan aika sulkeutuneelta ja luotaantyöntävältä. Se ei kuitenkaan auttanut. Hän laittoi kätensä hartialleni ja lähestyi pussaamaan. En jotenkin osannut yhtään odottaa sitä, koska ei sellaista tunnelmaa ja kipinää ollut yhtään omalta osaltani ollut. Taisin mennä aika lukkoon, koska hän vetäytyi hetken suutelun jälkeen kauemmas. Taisin siinä itse jo vähän alkaa nauraa. Tyypillinen paniikkireaktioni epämukavassa tilanteessa. Kerroin, että olin aika yllättynyt tilanteesta. Se ei kuitenkaan saanut häntä perääntymään, vaan hän lähestyi uudestaan ja vielä vauhdikkaammin. Lopulta työnsin hänet etäämmäs, koska tilanne alkoi käydä epämukavaksi. Emme selvästikään olleet asiassa samalla aaltopituudella. Hän kysyi pitäisikö hänen lopettaa ja sanoin kyllä. Hän vaikutti yllättyneeltä ja pettyneeltä. Siemaisi viinilasillisen tyhjäksi ja lähti hakemaan lisää. Tunnelma oli muuttunut täysin. Mietin sohvalla pakokeinoja ja onnekseni hän sanoi palatessaan, ettei välillämme taida olla sitä kipinää mitä hän etsii. Sanoin helpottuneena, että olen samaa mieltä ja voin hyvin lähteä kotiin.

Hän useamman kerran kirjoitellessamme mainitsi, ettei hän ole vain seksin perässä, vaikka minut luokseen pyytääkin. Luulen kyllä, että tässä hän ei ollut aivan rehellinen. Koen, että hän ei ollenkaan osannut lukea tilannetta. Olin helpottunut ja hämmentynyt lähtiessäni etsimään reittiä kotiin. Nauratti kyllä jo hetken päästä. Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Jäin kyllä miettimään, että olenko jotenkin kyynistynyt ja annanko oikeasti miehille mahdollisuuden, mutta koen, että annan, jos se siltä tuntuu. Nyt ei tuntunut.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

-Henna

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *