Täällä on ollut taas hiljaista. No, koetetaan korjata asia.

Yksi syy hiljaisuuteen on ollut omaehtoiseen visualistiopiskeluuni liittyvä palkaton työharjoittelu, jonka aloitin helmikuun viimeisellä viikolla. Harjoittelu on jo tähän mennessä ollut hyvin palkitsevaa, ja antanut itselleni selkeitä viitteitä siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Se on kuitenkin tuonut muassaan myös muutamia ongelmia.

MULLA EI NIMITTÄIN OLE MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA SINNE TÖIHIN!

Jo ennen työharjoittelua pukeutumisasia vähän jännitti: olen tehnyt lähes aina sellaisia töitä, joissa käytetään jonkinlaista työnantajan tarjoamaa vaatekappaletta tahi mahdollisimman yksiväristä ja neutraalia asukokonaisuutta. Ymmärrettävästi täällä maalla asuessa ei ole myöskään ollut tarvetta kovan luokan vaatteilla koreiluun, vaan vapaa-/etäopiskelupäivät ovat menneet ”huppari ja verkkarit on jees”-meiningillä ja ulkoilut ulkoiluvaatteissa.

Kun tähän lähtötilanteeseen lisätään vielä melko eksentrinen luonteenlaatu, rokkitytön mentaliteetti sekä syysmasentelun aikana kerätyt liikakilot, ei pukeutumisasia tuntunut ennalta kovinkaan helpolta palalta. Olin kuitenkin varovaisen toiveikas: kyllä kaikki varmasti järjestyisi parhain päin.

Vaatekaapin syövereihin sukeltamisen myötä karu totuus alkoi valjeta ja tajusin, että omistan aivan käsittämättömän vähän neutraaleja ja työkäyttöön sopivia vaatteita! Päätin kuitenkin selvitä asustamalla jo olemassa olevia rytkyjä eri tavoin sekä ostamalla sopivia lisätamineita toisen käden löytöinä.

Toistaiseksi se on sujunut mielestäni (lähtötilanteen huomioon ottaen) melko hyvin, esimerkiksi näin:

Neule: Bik Bok, 8e (Kaunotar ja kulkuri); korvikset: käsityötä, 2e (kirppikseltä); jalassa farkut: Replay, 9e ( Kaunotar ja kulkuri)

Paita: KappAhl, n. 30e (Kerrankin jotakin uutena ostettua!); korvikset: rihkamaa, 0,50e (kirppikseltä); lintukoru 1 tai 2e (kirppikseltä); jalassa mustat housut H&M, 4e (SPR:n Kontti)

Hillitön lihominen Naisellinen pyöreys on tuonut muassaan myös erään ongelman, josta en ole aikaisemmin ollut millään lailla tietoinen: tissivako, miten ihmeessä se piilotetaan?! Topit, jotka aikaisemmin ovat olleet siveellisiä ja mukavia, loihtivat minusta nykyään Babylonin porton näköisen ja nakertavat siinä sivussa myös ammatillista uskottavuuttani. Täytynee siis hankkia hyvä valikoima erilaisia kaapuja.

Työpukeutumisongelmaani ei luonnollisestikaan yhtään helpota se, että työskentelen hyvännäköisten ja todella siististi pukeutuvien ihmisten kanssa; itsensä nuhjuiseksi tuntemiselta ei siis voi välttyä. No, ehkä harjoitus tekee mestarin ja löydän vielä monta riittävän klassista, mutta kuitenkin tarpeeksi omannäköistä vaatekappaletta. Wish me luck!

-V